Protestina maahantulokiellolle, jonka presidentti Trump kohdisti seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaisiin, ohjaaja-käsikirjoittaja Asghar Farhadi ei saapunut viime vuonna pokkaamaan parhaan vieraskielisen elokuvan Oscaria. Voittamalla kyseisen palkinnon kahdesti viiden vuoden sisällä – ensimmäisen kerran elokuvasta Nader ja Simin: Ero (2012) – hän on silti antanut tuntuvan panoksensa Iranin ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin.

The Salesman käynnistyy kaaoksen keskeltä, kun Emadin (Shahab Hosseini) on vaimonsa Ranan (Taraneh Alidoosti) kanssa evakuoitava asuntonsa Teheranissa. Seinät halkeilevat, ja korkea rakennus on vaarassa romahtaa. Ulkona kaivinkone odottaa ahnaasti tilaisuutta repiä vanha alas alhaisen tulotason vuokrakasarmien tieltä. Viallinen julkisivu on kuin käänteinen vertauskuva elokuvalle, joka itsessään on kärsivällisen ja kurinalaisen insinöörisuunnittelun ihme.

Sukupolvensa iranilaisten elokuvantekijöiden joukossa Farhadi on kunnostautunut terävänä psykologisena realistina ja pilkuntarkkana tarinankertojana. Vaikka hänen tuotantonsa sijoittuu läpeensä moderniin, urbaaniin ympäristöön, välittyy eettinen arvostus kokemuksen ongelmallisuuden purkamiseksi kertomataiteen hienovaraisuuden ja kirkkauden kautta tyydyttävän vanhanaikaisena.

Ohjaajana Farhadi ei koe tarvetta häivyttää symbolista subtekstiään. Kodit ovat paitsi häkkejä myös näyttämöitä. Koulutettu aviopari kuuluu teatteriseurueeseen, joka esittää hallituksen sensuroimaa versiota Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolemasta. Willy Lomanin henki leijuu The Salesmanin yllä. Valinta kamaridraaman upottamisesta hillittyyn vérité-kehykseen ei ole sattumaa, mutta tulkinnallisen palapelin rakentaminen vie aikaa.

Jokin uudessa, avokätisen kollegan junailemassa asunnossa vaivaa Emadia ja Ranaa. Edellinen asukas oli nuoren lapsen kanssa elävä sinkkunainen, jonka taakseen jättämät kengät ja vaatteet eivät ole vain harmillinen kasa raivattavaa tavaraa. Kyseessä on kokoelma vihjeitä tiedostamattomaan mysteeriin, aavemaisia jälkiä näkymättömästä elämästä.

Tuo elämä tunkeutuu pariskunnan kotiin järkyttävällä voimalla. Rana joutuu suihkussa väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, ja hyökkääjä pakenee jättäen jälkeensä lava-autonsa. Rikos nostaa esiin jännitteitä ja säröjä niin pariskunnan avioliitossa kuin sen ulkopuolella.

Rana, joka loukkasi päänsä hyökkäyksessä – muut potentiaaliset traumat jäävät implisiittisiksi – on suunniltaan pelosta, mutta Emad vaikuttaisi huolehtivan enemmän voimattomuudestaan miehenä. Luottamuspula virkavaltaan on niin totaalista, ettei poliisin poissaoloa juuri pidetä mainitsemisen arvoisena.

Ironista on, että Emadin tutkimusten edetessä miehen oma käytös muuttuu. Oli hän sitten kotona, luokkahuoneessa tai teatterilla, kulmat ovat kurtussa, ja vaikutelma hermostunut. Naapureihin ei voi luottaa; kommunikaatio kumppanin kanssa käy mahdottomaksi. Willy Lomanin frustraatio ja itsesääli löyhkäävät kuin halpa kölninvesi. Vastauksien ja oikeuden pakkomielteinen etsintä muuttaa Emadin vastentahtoiseksi lainsuojattomaksi, eikä The Salesman säästä katsojaansa kuvatessaan henkilökohtaisen koston moraalista tyhjyyttä.

Aivan kuten Dardennen veljekset, myös Farhadi on hionut ovelan naturalistisen tyylin, jota satunnaiskatsoja tuskin edes tunnistaa. Ohjaaja keskittyy arjen banaaleihin hetkiin, kuten vuokraneuvotteluihin, ruokaostoksiin ja puhelinkeskusteluihin.

Ihmiset liukuvat pitkien otosten läpi hienostuneella kiihkolla. Yhdistelmä näyttelijöiden ja kameran virtaavaa liikettä sekä ympäristön geometrisia rajoitteita tuottaa niin tonaalista kuin emotionaalista kitkaa, joka on samanaikaisesti koomista, traagista ja transsendenttia, hahmojen sisäisiin patoumiin vihjaavaa.

Rutiinitrillerissä Ranaa tirkistelevä muukalainen etääntyisi poikkeuksellisen pahuuden personifikaatioksi henkilöiden ehkäpä pariskunnan taloudellista ahdinkoa yllättävän asunnonvaihdon edessä. Eksoottisuudessaan lohdulliselle pahantahtoisuudelle ei kuitenkaan ole sijaa Farhadin maailmassa, sillä viholliset paljastuvat katsojien omiksi variaatioiksi, joista epätoivomme kuvastuu moralistisen kuilun reunalla.

The Salesman kertoo luottamuksesta ja kunniasta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja avioliiton sisäisestä tuskasta, mutta samalla se on tarina kuolemasta, kauppamatkustajasta sekä luokka-aseman kätketystä julmuudesta. Sitten Pedro Almodóvarin elokuvan Kaikki äidistäni (1999), joka taiturimaisesti kokosi Viettelyksen vaunun palaset uudelleen, ei amerikkalaisen teatterin klassikkoa ole hyödynnetty yhtä nerokkaasti valkokankaalla.

Blu-ray: Levyjulkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja 5.1 DTS HD MA -ääniraita. Lisämateriaalina trailereita.

Teksti: 2018 Samu Oksanen