Paul Haggis sovittelee väärän tuomion rikkoman perheidyllin kuvausta vankila-pakojännärin kaavoihin.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Haggis sovittelee Fred Cavayén ranskalaiselokuvan uusversiossa väärän tuomion rikkoman perheidyllin kuvausta vankilapakojännärin kaavoihin. Kerronta pitää otteessaan, mutta pohjavire on innoton. Lähimmäisten moraalisen suosimisen oikeutus ja tahdon kaikkivoipaisuus muodostavat temaattisen taustakehikon.
Konservatiivisen perheihanteen muodostavat äiti Lara (Elizabeth Banks), isä John (Russell Crowe) ja poika Luke Brennan (Ty Simpkins). Erään ystävien kanssa vietetyn illan jälkeisenä aamuna Lara pidätetään esimiehensä murhasta. Laran kriittiset illallispuheet pomosta, silminäkijätunnistus rikospaikalta ja veri takissa riittävät tuomioon. Kaikki oikeusasteet hylkäävät valitukset, perheelle edessä on 20 vuotta erossaoloa.
Tuttu asetelma kysyy mitä päähenkilö on valmis tekemään lähimmäistensä puolesta. Kaikuja on myös vangitun prinsessan pelastamistarinoista. Aluksi paino on inhimillisen draaman kuvauksessa, siitä liu’utaan kohti paon suunnittelua ex-vangin ja nykyisen pakokirjailijan (Liam Neeson) vinkein. Nykyelokuvan jouhevoittamisen deus ex machina, internet, antaa opettajaisälle tärkeitä lisätaitoja.
Alleviivaavaa perhekuvausta seuraavan kerronnan vaiheen hiljainen epätoivo ja Crowen hahmon toistuvat epäonnistumiset vaimonsa vapauttamissuunnitelmassa eroavat realismillaan edukseen. Olisi kiehtovaa, jos kivenkova tahto lopulta antautuisi järkähtämättömän maailman edessä. Toisaalta Elisabeth Banksin Laran itsemurhayritykset on oudon heikosti motivoitu.
Kun paon on kuitenkin toteuduttava, joudutaan turvautumaan käsikirjoituksen oikoteihin – avulias kuuro väärentäjä – ja kyseenalaisiin moraalisiin opetuksiin – rikollisten ryöstäminen ja tappaminen ei ole väärin. Huumekauppaan listiminen perheen auttamiseksi kuitataan lyhyellä katumushetkellä, jolla ei ole jatkolle vaikutusta.
Itseään kauan odotuttava pako on vauhdikas ja yllätyksiään säästelevä. Lopulta sekin hiipuu katsojia kosiskelevaksi kompromissiksi. Vaimon ja miehen konfliktista näyttää ensin seuraavan loppu epätoivoiselle suunnitelmalle, mutta pian mennään taas kuin mitään ei olisi sattunut.
Viimeistä edellisessä kohtauksessa mainion edharrismäisen Jason Beghen etsivä selittää katsojille ainoan auki jääneen kysymyksen. Loppukuvalla päähenkilön kasvoista yritetään sen jälkeen turhaan päälleliimata avonaista vaikutelmaa.
Ekstroina poistettuja (13 min) ja pidennettyjä kohtauksia (5 min), joista osa olisi saattanut sopia jopa lopulliseen leikkaukseen ja perushauska blooper reel. Lisäksi kolme tavaomaisen varmistelevaa prosessikuvausta (yht. 23 min). Paul Haggisin, tuottaja Michael Nozikin ja leikkaaja Jo Francisin kommenttiraita paljastaa kiinnostavia yksityiskohtia elokuvan valmistumisesta.
Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA