The Mule

The Mule (2018)

  • 3

Uusi alku vai viimeinen suora? Menneen maailman haurastunut hortonomi vaihtaa vararikossa puutarhapuolelta huumehommiin.

julkaistu 2019-01-15 / päivitetty 22.02. klo 17:05

KUVA 3

Alison Eastwood ja Clint Eastwood
Alison Eastwood ja Clint Eastwood 

KUVA 2

Clint Eastwood
Clint Eastwood 

KUVA 1

Clint Eastwood
Clint Eastwood 

The Mule

Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Clint Eastwoodin elokuvien kulmikkaaseen maskuliini-imagoon eivät jytisevä jättirobottimätke, turboahdetut takaa-ajot, tunnoton väkivalta ja tarpeeton alastomuus istu, sillä äksyistä äijistä kovin ei rakenna maailmoja räjäytettäviksi modernin Hollywoodin malliin. Vähäeleisyydessään aseistariisuvan viileä veteraani-irvistelijä työstää vakaan vaiston varassa ja vailla vouhotusta aikuisia amerikkalaistarinoita ihmissydämestä sekä ihmisyyden tilasta kaikissa monimutkaisissa muodoissaan, kaikessa rikkinäisessä kauneudessaan. Elämä yllättää itsetunto-ongelmaiset henkilöt niin hyvässä kuin pahassa.

88-vuotiaalle, luovuuden liukuhihnalla viimeistä valkokangasmatkaa levollisen tehokkaasti vuodesta 1992 taittaneelle Eastwoodille ikä on todellakin pelkkä numero. Pitkällä urallaan 38 kertaa kameran taakse asettuneen filmilegendan teoksista koostuu hahmojen, juonilankojen, lokaatioiden ja tilanteiden rikas kavalkadi, joka paljastaa kypsän, koskettavia kehityskaaria kunnioittavan ohjaaja-näyttelijän yleisinhimillisen mutta tarkoituksellisen vanhakantaisen mielenlaadun syvyyden ja laajuuden.

Kaikki alkoi mailleen painuvan myyttisen lännen revisionistisesta genre-epitafista, ajattomasta Armottomasta. William Munnyn yksinäinen, väkivallan taakkaa kantava ja kadotuksen kohtalon kärsivä kostaja syntyi vastakohdaksi samaisille saapuville ja poistuville pyssysankareille, joiden ihanteellisen teennäistä tarustoa Lännen tie-karjapaimensarjasta italialaisen Sergio Leonen dollaritrilogian maalailevaan lännenoopperaan napattu Eastwood oli itsekin luomassa.

Näennäisen yksinkertaiset yllätysklassikot Täydellinen maailma ja Hiljaiset sillat yhdistivät kumpikin sukupolvensa suurimmat tähdet. Toisaalla, rikollisessa matkakertomuksessa, Eastwoodin esittämä lainvalvoja jahtaa halki Texasin Kevin Costnerin vankikarkuria, jolle kaapattu pikkupoika päätyy isähahmoksi. Toisaalla, aviorikoksen glorifioinnista aikanaan kritisoidussa romanttisessa romaanisovituksessa, hellä ja hillitty valokuvaaja rakastuu iowalaisen maatilan perheenemäntään, mutta henkilökohtaisen onnensa hyväksyvästi uhraten Eastwoodin ja Meryl Streepin keski-ikäinen kaksikko ei karkaakaan yhdessä, vaan päättää apeana jatkaa elämää eri suuntiin.

Kummallista kyllä, Million Dollar Babyn ennennäkemätön isä-tytär-tarina Eastwoodin ikääntyvästä valmentajasta ja Hillary Swankin takahikiältä sinnikkäästi eteenpäin taistelevasta nyrkkeilijälupauksesta kirvoitti eutanasia-aihelmallaan vastustusta, vaikka uskonsa sekä ystävänsä viimeisen pyynnön välillä venkoileva Frankie Dunn kääntyykin velvollisuudentuntoisena katolilaisena ikuisuuden kouriintuntuvasta hinnasta puhuvan papin puoleen ennen päätöstään.

Eastwoodin toistaiseksi ainoiksi synneiksi on kaiketi laskettava omalaatuinen esiintyminen tyhjälle tuolille republikaanien vuoden 2012 puoluekokouksessa Floridassa sekä Donald Trumpin kehaisu. Walt Kowalskin ikonisesta ronkeliroolista Gran Torinon anteeksipyytelemättömän rasistisena, kärttyisänä ja kaljaa kittaavana Korean sodan veteraanina sekä Detroitin autoteollisuuden kyynisenä eläkeläisenä, joka lopulta puhkeaa parempaan luontoonsa tapattamalla itsensä naapurin maahanmuuttajaperheen suojelemiseksi ja jättämällä Fordin kokoonpanolinjan päivistä muistuttaneen silmäteränsä työteliäälle hmong-apupojalleen, päästäänkin The Mulen karuun tositarinaan.

Ei siis suinkaan sattumaa, että katumuksen ja anteeksiannon kestäviä teemoja luotaavan rikostrillerin The New York Timesin artikkelista on käsikirjoittanut itsekkäät, harkitsemattomilla tölväisyillään harmeja kerjäävät valkoiset jäärät tunteva Gran Torinon Nick Shenck. Kun verkkokauppa puristaa nykymenoa pähkäilevän viriilin 90-vuotiaan päivänliljaviljelijä Earl Stonen pois markkinoilta, ja pankki paketoi varasuunnitelmattoman tyhjätaskun kodin ja kasvihuoneen, päättää nuhteetonta ajokokemusta tyttärensä Iriksen (Alison Eastwood) häiden ja ristiäisten kustannuksella kerryttänyt kukkakauppias kääräistä kunnon eläketilin kyyditsemällä lommoisella lava-autollaan kokaiinia meksikolaisen Sinaloa-kartellin tekonaiivina kuriirina, jonka baseball-lippiksen alla liikkuu enemmän kuin luulisi.

Säröisestä peräpeilistä katsoo kuitenkin eräänlainen sankari, samaan aikaan geneerisiä DEA-agentteja iällään ja temperamentillaan manipuloiva vastenmielinen veitikka sekä haikea vanha hölmö luovimassa muuttuneessa maailmassa. Levottomasti etsimässä merkityksellistä yhteyttä jakautuneessa ja ruumiillisesta raatamisesta vieraantuneessa Amerikassa. Earl laulaa Dean Martinin "Ain't That a Kick in the Headia" avoimessa valtatiemaisemassa, auttaa afroamerikkalaista pariskuntaa puhjenneen renkaan kanssa ja kietoutuu kolmen kimppaan.

Kuljetuskeikoista virtaavilla huumerahoilla Earl pistää elämäänsä järjestykseen kuittaamalla velkojaan; maksamalla tyttärentyttärensä Ginnyn (Taissa Farmiga) kosmetologikouluun; ja turvaamalla välinpitämättömien instituutioiden vaikeuttamat peruspalvelut ja yksinkertaiset nautinnot kotikaupungissaan Peoriassa esimerkiksi sotaveteraaneille. Kuolinvuoteella makaavalle ex-vaimolleen Marylle (Dianne Wiest) Earl antaa arvokkainta, aikaansa, pidellessään kädestä ainoaa tosirakkauttaan.

Runoilija Muriel Rukeyser on todennut, että "maailmankaikkeus muodostuu tarinoista, ei atomeista." Huolimatta melodraamalle menetetyistä Breaking Badin ja The Wiren jännityselementeistä The Mulen tervaksinen kierrepotku tekee kipeää, koska yllätyksettömän lineaarisen kerronnan keskellä Eastwood selvästi reflektoi ihmetyksen sumussa päätään pudistellen omia arpiaan, polkujaan ja poissaolojaan. Sukupuolten perinteisen työnjaon tuottamissa konflikteissa kärsineen päähenkilön epätoivon ja emotionaalisen etäisyyden kautta kuvastuu sinipunavalkoinen kansallispsyyke internet-ajan katastrofitilassa.  

Teksti: 2019 Samu Oksanen

Seuraa meitä

PINNALLA

Mahershala Ali ja Viggo Mortensen

Green Book

| 18.01.

Hassu, siirappinen tie-elokuva rasismin voittamisesta ei ole erityisen hyvä konsepti, mutta Oscar-voittaja se on.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »
Annihilation, Natalie Portman

Vuoden parhaat 2018

| ELOKUVAVUOSI | 22.02.

Oscareiden aikaan on kätevää muistella viime vuoden parhaita elokuvia ja sarjoja.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan

Kaksi kuningatarta

| 31.01.

Kaksi kuningatarta, yksi saari, sama viesti: pää poikki, faktoista viis! Robbie ja Ronan ylevöittävät tunkkaista periodidraamaa.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

| DVD | 01.02.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
John David Washington ja Adam Driver

BlacKKKlansman

| Blu-ray | 01.02.

Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202