Arnold Schwarzenegger lopetti näyttelemisen siirtyessään Kalifornian kuvernööriksi vuonna 2003. Nyt, ensimmäistä kertaa kahden virkakautensa jälkeen, hän on palannut elokuvan päärooliin.

Viime vuonna Schwarzeneggerilla oli sivurooli Sylvester Stallonen ja monen muun action-sankarin kansoittamassa The Expendables 2:ssa, mutta nyt vetovastuu on yksin hänellä. Se ei kuitenkaan auta, kun kaikki käsikirjoituksesta näyttelyyn ja erikoistehosteisiin huutaa vuoden huonoimman elokuvan titteliä.

Huumekartellin johtaja ajelee poliiseja karkuun Corvettella, jossa on niin paljon hevosvoimia, että se kyntää maissipeltoakin 100km tuntivauhdilla leppoisasti. Tämä Meksikon Ridge Forrester aikoo palata synnyinseudulleen ja viimeinen linnake jonka läpi hänen on kuljettava, sattuu olemaan seriffi Ray Owensin (Schwarzenegger) pieni maalaiskylä.

The Last Stand -nimi voisi yhtä hyvin viitata Schwarzeneggerin fysiikkaan, niin vanhalta ja kankealta hän näyttää – ja kuulostaa. Edes ”I’m old” -tyyppinen itseironia ei pelasta tätä vesikauhuista saippuaoopperaa, joka olisi kannattanut taivuttaa suosiolla komediaksi.

On vaikea löytää mitään positiivista sanottavaa The Last Standista. Erikoistehosteet näyttävät halvoilta ja valaistus ei sovi niiden kanssa yhteen. Värimäärittelyllä ei onnistuta sulattamaan yhteen tuhokohtauksissa käytettyjen kameroiden täysin erityyppisiä kuvia. Kartellipomo Cortezin aksenttia kuunnellessa haluaisi ampua itseään jalkaan, jotta kipu siirtyisi korvista muualle.

Lisäksi ihmetyttää suuresti, miksi normaaleja kuvauspaikkoja on täytynyt korvata digitaalisilla. Ehkä aika tai halu ei riittänyt aavikolle laahustamiseen. Lopussa nähty silta herättää jo myötähäpeää tehosteryhmää kohtaan.

Seriffin taustajoukkoihin on ympätty mm. Johnny Knoxville. Asehullu museon omistaja ei olekaan tällä kertaa kärttyisä Vietnamin sodan veteraani, vaan nelikymppinen vajaaälyinen ikiteini. Mukana on tietysti myös väsähtänyt viittaus Jackassiin Knoxvillen lamppustuntin muodossa. Onneksi häntä nähdään lopulta aika vähän.

Ihmisten käytökseltä on turha odottaa logiikkaa. Kun naispoliisin sulhaskandidaatti heittää avustetusti lusikan nurkkaan, on naisen aika hypätä koviksen syliin. Tosirakkaus mitataan kai tapettujen vihollisten määrällä.

Päätön toiminta on päätöntä toimintaa, mutta sen voi silti tehdä hyvin. The Last Standin loppupuolella keho alkaa väkisinkin hylkiä kokemaansa ja silmä nykii kun aivot yrittävät sammuttaa itsensä.

Schwarzeneggerilla ei silti ole hätää; suurelle kankaalle paluunsa jälkeen kaikki haluavat osansa hänestä ja lähiaikoina Iso-Arskaa nähdään jos vaikka missä. Korvaako määrä siis laadun? Tuskin, mutta tästä ei pääse kuin ylöspäin.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja Dolby digital 5.1 -ääni.

Teksti: 2013 Marko Pekkanen