The Insider – sisäpiirissä (The Insider a.k.a. 60 Minutes, 1999 USA) on Michael Mannin ohjaustyö, joka perustuu Yhdysvalloissa 90-luvulla tapahtuneen suuren oikeudenkäyntisessioihin johtaneen tupakkaskandaaliin. Elokuva lähtee liikkeelle jutun alkutekijöistä. Kun suurten tupakkayhtiöille työskennellyt tiedemies Jeffrey Wigand erotetaan, miehellä oli tiedossa monia ikäviä asioita, joita yhtiöt salasivat tupakanpolttajilta. Tupakkaan mm. lisätään ammoniakkia, jotta nikotiiniriippuvuus tehostuisi ja useita muita huumaavia aineita. Wigand oli myöhemmin vain todistaja, joka paljasti ihmisille suurten yhtiöiden vääryyden, hän oli vain pelkkä tärkeä nappula, jolla pelattiin yksi erä tupakkayhtiöiden ja kansalaisten välillä.

Elokuva esittää asiat juuri siinä valossa kuin pitääkin. Yhtiöiden johtajistosta ei tehdä täysin pahoja, eikä heitä edes paljoa näytetä. Dokumentaarisilla välikuvilla juttua kiidetetään eteenpäin. Televisiokanava CBS:n menestynyt ajankohtaisohjelma 60 minuuttia sai Wigandin antamaan haastattelun ohjelmaansa. Koska järjestäytyneessä valtiossa asiat eivät mene koskaan suoraan niin myös tämäkin asia mutkistui. Wigand sai tappoukauksia, CBS’lle tuli uhkauksia, jos tämä esittäisi ohjelman.

The Insider – sisäpiirissä jakautuu kahteen osaseen. Ensimmäinen osuus tarjoaa inhimillisen tarinan, juuri Wigandin (Russel Crowe, Gladiator) näkökulmasta. Vaikka mies saikin potkujen jälkeen kaikki maailman rahatukia niin silti mieheltä viedään myöhemmin kaikki. Vaimo ei kestä, lapset menevät mukana. Talon menee alta. Mies muuttaa hotelliin asumaan. Näissä kuvissa tunne on vielä mukana.

Toisessa osassa elokuva seuraa paremmin 60 minuuttia ohjelman tuottajan Lowell Bergmanin (Al Pacino, Minä päivänä tahansa) vaiheita, kun oma porukka kääntyy miestä vastaan. Välillä Bergman yltyy kunnon moraaliseen opetukseen ja oman kunniansa huuteluun.

Ohjaaja Michael Mann on keskittynyt koko tupakka-draamasta vain pieneen osuuteen, joka sinällään on hyvä. Toisaalta katsojalle jää hiukan avoimeksi miten juttu lopulta päättyi. Lopussa kerrotut selvitykset eivät oikein ole hyvä tapa elokuvassa edistää juonta. The Insider painottelee dokumentaarisen elokuvan ja taiteellisen elokuvan välillä vaihdellen genrestä toiseen. Taustalla soi kohtauksesta riippuen joko balladi tyylistä kitarisooloa tai harmonista kuorulaulua, joiden sopivuus oli välistä todella hyvää ja tehostavaa.

The Insider onnistuu ainakin yhdessä asiassa hyvin. Elokuva onnistuu olemaan tehokas viestintäväline, jolla muodostetaan mielipiteitä ihmisille. Kuten tässä tapauksessa tupakan haitat ja millaisia ihmisiä onkaan tupakan takana. Al Pacinon tehtävä tuottaja Bergmanina ei ole sen kummoisempi kuin moni muukaan Pacinon rooli (Kummisetä on poikkeus). Russel Crowe jää yllättävän taka-alalle filmin loppupuolella, kun juttu siirtyy enemmän CBS:n tiloihin. Tietenkään elokuvalla ei ole samanlaista tehoa mitä 60 minuuttia -ohjelmalla, kun se esitti Jeffrey Wigandin haastattelun, mutta se pystyy silti vaikuttamaan tapahtuneeseen.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen