Uuden uran karskina, vähäpuheisena toimintasankarina aurannut Liam Neeson johtaa vakuuttavasti sulavalinjaista selvitymiskauhuttelua Alaskan susirajan tuolla puolen. Näkemyksellä kuvatun lumenvalkoisen eristyksen keskellä verenhimoiset pedot ovat tosin vähän eri elokuvasta.

Samuraielokuvista oppii, että vasta kun myöntää jo kuolleensa, pystyy elämään sotatilassa. Tälle paradoksille rakentuu Ottway (Neeson), menneisyyden vainoama metsästäjä, joka pian vihaisen alkumonologinsa jälkeen nähdään kiväärin piippu suussa, sormi liipaisimella.

Jokin estää vetämästä. Se tekee Ottwaystä myös johtajan, kun ryhmä öljy-yhtiön työntekijöitä pakkolaskeutuu räjähtävästi keskelle jääkylmää alaskalaistasankoa. The Grey jakaa vavisuttavasti elokuvallistetun lento-onnettomuuden Peter Weirin erinomaisen draaman Peloton kanssa. The Grey on myös B-variaatio sen teemasta, kuolemattomuuden tyynestä elottomuudesta.

Tässäkin päähenkilö on onnettomuuden hetkellä täysin rauhallinen. Huomattavalla hienovaraisuudella kuvataan toisen miehen kuolema Ottwayn lohduttavissa käsissä; vailla musiikkia, kylmässä suodattuneessa valossa, käyttäen reaktio-otoksia ja Neesonin karismaattista ääntä. Kohtaus on koko lailla täydellinen.

Rakeinen, häilyvä, intiimi visuaalinen tyyli (pääkuvaajana Masanobu Takayanagi) vihjaa taide-elokuvan suuntaan. Viimeistään susien jolkottaessa otoksiin selviää, että eksistentialistisiakin veistelevä The Grey on karheampaa laatua. Petojen käytös sekä väitetyt motiivit ovat uskomattomia, osa dialogista heikkoa ja turhaa.

Pimeyden ja lumen sokaisevan valkeuden annetaan tehdä budjettitietoinen työnsä. Yleensä kuvan ulkopuolelta murahteleva, materiaalinen äänisuunnittelu kannattelee vahvasti.

Blu-ray: Future Filmin julkaisussa 1080p 2.35:1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääni. Lisämateriaalina poistettuja kohtauksia ja elokuvan trailerit.

Teksti: 2012 Aleksi Salonen

Lue myös: Loppuratkaisu: Kaappaus ilmassa