The Greatest Showman

The Greatest Showman (2017)

  • 2

Elämää pienempi alkuperäismusikaali showbisneksen pioneerista silottaa kummajaisgallerian historialliset särmät.

julkaistu 2018-01-25 / päivitetty 15.02. klo 14:02

KUVA 3

Zac Efron ja Hugh Jackman
Zac Efron ja Hugh Jackman 

KUVA 2

Zac Efron ja Zendaya
Zac Efron ja Zendaya 

KUVA 1

Luciano Acuna Jr., Hugh Jackman ja Keala Settle
Luciano Acuna Jr., Hugh Jackman ja Keala Settle 

The Greatest Showman

Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Ajankohta voisi tuskin olla kypsempi räiskyvälle fantasiamusikaalille Phineas Taylor Barnumista. Suuri amerikkalainen sirkusimpressaari houkutteli väkijoukkoja toden ja kuvitellun rajan hämärtäneillä esityksillään – jotka vuoroin ihastuttivat ja vihastuttivat – yli 150 vuotta ennen valeuutisaddiktion kivuliasta puraisua.

Valitettavasti The Greatest Showman erehtyy sävystä kuin mies, joka seuraa hautajaissaattuetta Bernie Cliftonin strutsipuvussa. Esikoisohjaaja Michael Gracey yrittää pakkomielteisesti kuvata Barnumin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden esitaistelijana. Viis siitä, että tosielämän Barnum oli kiinnostuneempi ihmisten riistämisestä kuin kehopositiivisesta voimaannuttamisesta. Hän muun muassa esitteli kehitysvammaista, häkkiin lukittua afroamerikkalaista miestä ”puuttuvana linkkinä”.

Toisenlainen elokuva saattaisi etsiä keinoa rakentaa analogia Barnumin julkean liikemies-tarinankertojan ja erään nykyhetken kyseenalaisen amerikkalaisjulkimon välille. Hugh Jackmanin samaistuttava pehmo-Barnum on kuitenkin perheellinen idealisti, jonka sirkus on enemmän tai vähemmän 1800-luvun romanttinen montaasi Christina Aguileran Beautiful-videosta.

Käsikirjoitus ei juuri tuhlaa aikaa Barnumin nuoruusvuosiin. Kun kirppusirkuksia ja parrakkaita naisia yhdistelevä kuriositeettien museo avautuu, menestys seuraa pian perässä. Barnum alkaa jahdata tunnustusta hankkimalla rahoittajaksi Phillip Carlylen (Zac Efron), varakkaan valkoisen näytelmäkirjailijan, jonka rakkaus eksoottiseen akrobaatti Anne Wheeleriin (Zendaya) vain kiristää ympäröivää degeneraation ja skandaalin ilmapiiriä.

Vaikka lauluista vastaa La La Landin (2016) Oscar-palkittu duo Pasek & Paul, uhmakkaista pop-encoreista ja melodramaattisista balladeista ei välity sirkus ainakaan amerikkalaisessa muodossaan. Sentimentaalinen sielukkuus uhkuu Ringling-veljeksiä enemmän Cirque du Soleilia.

Siinä missä This Is Me erottuu musiikkinumeroista edukseen edes häivähdyksellä omaperäisyyttä, spektrin toisessa päässä toistuu ruotsalaissopraano Jenny Lindin (Rebecca Ferguson) voimaballadi Never Enough, jonka aikana katsoja puoliksi odottaa esiripun nousevan ja paljastavan Loren Allredin pitelemästä mikrofonia.

Kineettisen leikkauksen ja altavastaajien siistien tarinoiden myötä Gracey saavuttaa aggressiivisen synteettisen tyylin, vaan ei onnistuneen vedätyksen iloa. Kyseessä on standardiversio viihteellisestä elämäkerrasta, joka kertoo tarinan yläluokkien arvonantoa janoavasta populistiviihdyttäjästä, viihdealan riemuista ja kunnianhimon hinnasta.

Paikoittain The Greatest Showman muistuttaa Baz Luhrmannin Moulin Rouge! -musikaalia vuodelta 2001: juhlavaa ja euforista viihdettä, joka ei liioin vaivaa itseään dramaattisella tai psykologisella konsistenssilla. Tunnelma, tunne ja yleinen sokerihumala ratkaisevat.

Sirkus luonnonoikkuineen on innoittanut joitakin elokuvan hienoimmista ja oudoimmista teoksista, kuten David Lynchin Elefanttimies (1980) ja Alejandro Jodorowskyn Santa Sangre (1989). Parhaat tunnistavat kummajaisnäytöksen yleisönsä vääristyneeksi peiliksi; ei tosin yksikään paremmin kuin Tod Browningin aidoilla, osin Barnumin ”friikeillä” roolitettu Freaks (1932). Entisenä sirkusesiintyjänä ohjaaja shokeerasi katsojia esittämällä esimerkiksi jalattoman Johnny Eckin sekä Prince ”ihmistorso” Randianin uhrien tai hirviöiden sijaan sympaattisina ihmisinä.

The Greatest Showmanin tarkoitusperät ulkopuolisten huudattamisen ja sideshow-esitysten syntien sovittamisen takana ovat varmasti hyväntahtoiset, mutta eivät oikeuta historian kaunistelua. Barnum kollegoineen muodosti ongelman, ei ratkaisua. He sekä loivat että ylläpitivät etnisiä stereotypioita, ja eristivät kaistaleen ihmiskunnasta ”erilaisiksi”. Barnumin elämäntarina on kauhukertomus ja sellaisena se pitäisi siirtää myös valkokankaalle.

Teksti: 2018 Samu Oksanen

Seuraa meitä

PINNALLA

Richard Jenkins ja Sally Hawkins

The Shape of Water

Samu Oksanen | 09.02.

Kun mykkä siivooja kohtaa jokijumalan, syntyy veret seisauttavan kaunis ja ajaton fantasiaromanssi aikuiseen makuun.

Lue lisää »
Brooklynn Prince ja Bria Vinaite

The Florida Project

Aleksi Salonen | 01.02.

Kuka uskoo Mikki Hiireen? Tai edes gentrifikaation Helinä-keijuun?

Lue lisää »
Tom Hanks ja Meryl Streep

The Post

Samu Oksanen | 01.02.

Steven Spielbergin resonoiva trilleri Watergate-skandaalin esinäytöksestä muistuttaa lehdistön valppaudesta demokratian elinehtona.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saksanhirvet

Kosketuksissa

Samu Oksanen | 01.01.

Metafyysinen rakkaustarina teurastamossa ja unissa toisiaan etsivistä sieluista dominoi Berliinin elokuvajuhlia vuonna 2017.

Lue lisää »
Michael Stuhlbarg, Timothée Chalamet ja Armie Hammer

Call Me By Your Name

Aleksi Salonen | 23.01.

Ehkä vasta nyt valkonkankailla on kuvattu kahden miehen rakkautta yhtä uppoutuneesti kuin naisen ja miehen.

Lue lisää »
Tom Hanks ja Meryl Streep

The Post

Samu Oksanen | 01.02.

Steven Spielbergin resonoiva trilleri Watergate-skandaalin esinäytöksestä muistuttaa lehdistön valppaudesta demokratian elinehtona.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Pennywise (Bill Skarsgård) elokuvassa Se.

Se

Kreeta Korhola | Blu-ray | 22.01.

Järisyttävän pelottava Se on pohjimmiltaan nostalginen kaverusten kasvutarina lapsuudesta teini-iän kynnykselle.

Lue lisää »
Daniel Craig

Logan Lucky

Aleksi Salonen | Blu-ray | 11.01.

Elokuvasvengin maestro Soderbergh palaa tauolta tarkasti rytmitetyllä syvän etelän ryöstökomedialla.

Lue lisää »
Saïd Taghmaoui, Chris Pine, Gal Gadot, Eugene Brave Rock ja Ewen Bremner

Wonder Woman

Samu Oksanen | Blu-ray | 17.01.

DC:n feministinen voimafantasia antaa itselleen luvan pitää hauskaa – ja lopputulos tyrmää kuin paineaalto.

Lue lisää »

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202