Roman Polanskia eivät yksityiselämän sotkut ole hidastaneet. Robert Harrisin romaaniin (suom. Haamukirjoittaja, Otava 2008) perustuva The Ghost Writer on miehen terävin tuotos sitten Vuokralaisen (1976). Poliittisesta aihepiiristä ja ajankohtaisista analogioista huolimatta kyseessä on perinteinen, 70-lukulaisen paranoidi murhamysteeri.

Nimettömäksi jäävä haamukirjailija (Ewan McGregor) saa tehtäväkseen viimeistellä Iso-Britannian entisen pääministerin, Adam Langin (Pierce Brosnan) muistelmat. Edellinen “haamu” on kuollut oudoissa olosuhteissa pudottuaan lautalta mereen. Kirjailija saapuu Yhdysvaltoihin Langin rantatalolle ja aloittaa työnsä, joka kuitenkin osoittautuu odotettua mutkikkaammaksi. Langia syytetään sotarikoksista, mielenosoittajat kerääntyvät tontin ympärille ja ex-ministeri joutuu matkaamaan säilyttääkseen edes rahtusen imagostaan.

Kun talo tyhjenee, haamu alkaa tonkia edeltäjänsä kohtaloa. Rannalta ongitun kollegan kuolema ei välttämättä olekaan tapaturma, kun paikallinen vanhus (Eli Wallach) kertoo ettei virta olisi koskaan kuljettanut ruumista niin kauas lautalta. Vierailu Langin entisen opiskelutoverin, omituisesti käyttäytyvän Paul Emmettin (Tom Wilkinson) luona vain lisää haamun epäluuloja.

Harhaluulojen, paranoian ja outojen hahmojen varaan rakentuva juoni purkautuu ihailtavan luontevasti. Tunnelma on alusta asti häiriinnyttävä: Polanski vierittää tapahtumat valkokankaalle niiden roolia liikaa korostamatta, yllättävä käänne seuraa toistaan ilman sen kummempaa pohjustusta tai selittelyä. Hienovarainen huumori puhkoo alussa ilmaa ja lisää tunnetta siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

McGregor istuu puhtoisen, hiukan vaivaannuttavan protagonistin rooliin loistavasti. Hienosti suoriutuvat myös Olivia Williams Langin katkerana aviovaimona ja Wilkinson omituisena professorina. Brosnanin rooli ei nouse kovin keskeiseksi ja Kim Cattrall jää tämän assistenttina statistiksi.

Vähäeleisesti kuvattu ja kerrottu The Ghost Writer pitää tiukasti otteessaan koko kestonsa ajan, ja tyly lopetus jättää häiritsevän tunteen takaraivoon. Tarina saa päätöksen, mutta vainoharhainen olo jatkuu vielä pitkään.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa