Dostojevskin “kafkamainen” kaksoisolentoromaani saa Richard Ayoaden kekseliäissä käsissä psykopatologisen tulkinnan.
Ohjaajana Submarine-elokuvastaan tunnetun Richard Ayoaden toinen pitkä perustuu Fjodor Dostojevskin varhaistyöhön Kaksoisolento. Kirjailijan tuotannosta se lukeutuu vielä persoonallista tyyliä etsiviin, tässä tapauksessa ainakin Gogolin surrealismista innoitusta hakeviin.
Ayoaden yhdessä Avi Korinen kanssa sovittama The Double ei vaikutakaan ensi puraisulla kovin dostojevskimäiseltä, vaan pikemmin sitä voisi hieman anakronistisesti kutsua kafkamaiseksi. Käytännössä sisäinen lähestyminen yksilön psykologisiin paineitiloihin korvautuu absurdin ympäristön kuvauksella ja mustan koomisilla tilanteilla.
Protagonisti Simon Jamesin (Jesse Eisenberg) päivä alkaa kehnosti salkun ja henkilöpapereiden katoamisella, mutta pian toimistohelvetissä konttorirottana työskentelevän nuoren miehen elämästä alkaa lipsua muutakin.
Seuraa outoja tapahtumia, merkillisimpänä identtisen näköisen, mutta hauskemmalla luonteella varustetun James Simonin (Eisenberg) saapuminen työpaikalle. Muut eivät tosin huomaa yhdennäköisyyttä, ei edes alemman kerroksen latomon eteerinen ihastus Hannah (Mia Wasikowska). Kylmäverinen kaksoisolento anastaa viekkaudella ja itseluottamuksella päähenkilön työn hedelmät ja Hannahin suosion.
The Doublen tarina on hallusinaatio. Skitsofreniaa sen vääristävänä linssinä painottava tulkinta loksahtaa tukevasti paikoilleen. Mietittäväksi jää kuinka syvälle avainta kannattaa rusikoida. Jos jokainen yksityiskohta tyylitellyssä, eristetyn ankeassa nukkekotimaailmassa onkin vain jonkin paljon proosallisemman indeksi, tulee homma paketoitua turhan siististi.
Karsitun lavastuksen, näyttämötaiteellisen valaistuksen ja psykologisesti motivoidun äänisuunnittelun yhdistelmä luo vangitsevan tyylillisen kokonaisuuden. Ohjaajan esikoiseen, Submarineen nähden se pärjää paljon paremmin omilla ansioillaan. Tyylin vaikuttimiksi voinee kuitenkin lukea Terry Gilliamin ja David Lynchin.
Eisenberg ja Wasikowska näyttelevät herkästi, niin ettei draama menetä emotionaalista kosketustaan outouden keskellä. Ilkka “Danny” Lipsanen tekee pitkän laulucameon konttorin kelmeissä kekkereissä.
Teksti: 2014 Aleksi Salonen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA