The Diver – Sukeltaja (Dykaren, 1999 Ruotsi, Tanska) on Ruotsin elokuvalle häpeäpiste, sillä sen verran metsään se menee yrittäessään olla jonkin sorttinen bond-pläjäys. Onneksi tällaisiä “mätiä” -tekeleitä ei tule vastaan joka päivä. Jos en olisi aikaisempana iltana katsonut Jo joutui armas aikaa (toim. huom. Oscareilla palkittu ruotsalainen elokuva) niin olisin ehkä pitänyt Ruotsin elokuvan suuntaa vääränä. Ja tulihan viime vuonna Fucking Åmål, joten Diver taitaa olla vain niitä harvoja täysin “mätiä”.

Joku on kehdannut pistää videontakakanteen vielä trilleri-luokituksen, joka ei todellakaan osu oikeaan. Lähes puhdas actionelokuva tämä on. Diver ei todellakaan yllätä, vaan “aivot narikassa” -tyylillä katsottuna filmin jaksaa katsoa loppuun. Ja kuka sitä Roxettea halusikaan kuulla elokuvamusiikkina, en minä ainakaan.

Ohjaaja Erik Gustavson on yrittänyt olla tekemättä mitään ja saanut aikaan (ehkä) tavallisimman toiminta filmin mitä olen katsonut menneen vuoden aikana. Naispääosassa on Izabella Scoropco, tietenkin “idänihmeenä”. Sankarina on tavallinen ruotsalainen, sukeltaja Arne (Stefan Sauk), joka osaa sukeltaa (siitäkö nimi elokuvalle?). Pahoina miehinä hääräävät puolalaiset (kumma ettei venäläiset), joiden joukkoon mahtuu suomalainen Jarmo Mäkinen (Lapin kullan kimallus).

Tehtävänä on juosta pakoon roistoja, rakastua naiseen ja tehdä pari sankaritekoa. Paljoakaan muuta filmille ei ole saatu, ei edes kauniita saaria, joita Ruotsistakin löytyisi. Itse actionkohtaukset ovat harvinaisen b-luokkaisia, eikä yhtään räjähdystä (plussapisteitä siitä!). Kenelle elokuva on sitten suunnattu? Sellaisille mies henkilöille, jotka alittavat 16 ikävuoden vähiintään 5 vuodella. Video on kuitenkin kielletty juuri alle 16 vuotiailta, joten vähäksi jää katsojakunta, ehkä vahingossa vuokraajat.

Elokuva tuotti itselleni monia ikäviä hetkiä, kun toistelin päässäni: “Taas tollainen actionelementti on muistettu ottaa mukaan.” Aluksi tällainen saattoi naurattaa, mutta tunnin toiston jälkeen tyhmempikin katsoja nöyrtyy ja alkaa inhoamaan elokuvaa. Miksi elokuva on edes tuotu Suomeen levitykseen vuokraamoihin? Vai onko se menestynyt Ruotsissa niin hyvin, että ajateltiin tarjota naapureille sama mahdollisuus. Diverin olisi voinut esittää suoraan ruotsalaisessa paikallis-TV:ssä ja unohtaa sen jälkeen.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen