Pintajulkisuutta ja yhden prosentin elämää oikeaoppisesti ihailevat varakkaat teinit tunkeutuvat Paris Hiltonin ja Hollywood-julkkisten tyhjiin koteihin, varastavat laukkuja ja aurinkolaseja, lainaavat Ferrareita ja bilettävät ökyklubeilla. “Bling Ringiksi” nimetty nuorisokopla oli oikeasti olemassa ja jäi kiinni 2009. Osa oli hetken itse “turhia julkkiksia”.

Kaikissa töissään – tunnetuimmin Lost in Translationissa – ulko- ja sisäpuolisuuden tai julkisuuden ja sen kulissien välistä eroa kuvannut Sofia Coppola keskittyy The Bling Ringissä katsomaan tuota erottavaa pintaa ja niitä jotka haluavat ulkoa sisälle.

Esimerkiksi Somewheren supertähti Johnny Marco on julkisuuden loukossa, vailla suuntaa. Psykologisessa kehitystarinassa vieraantunut päähenkilö ottaa suunnan kohti muita ihmisiä, etenkin omaa tytärtä. Laajempaa vertauskuvallisuutta saattoi hakemalla löytää pinnallisen menestyskeskeisyyden sudenkuopista. Kovin yhteiskunnallisena tuota tai Coppolan aiempiakaan töitä ei voi pitää.

The Bling Ringissä asetutaan siis lupaavasti toiselle puolen kuin aiemmin. Mukana on tosin ulkopuolisten ulkopuoliseksi – kenties siis Coppolan kärsivien sisäpuolisten liittolaiseksi – maalattu Marc. Epäilyksiään esittävä ja myöhemmin katuva hahmo antaa psykologista tarttumapintaa, mutta saa samalla epäilemään haluaako Coppola lopulta vain nauraa ryhmän muille jäsenille, vaiko todella sanoa jotain kulttuurikriittistä.

Ohjaajan intentioita on turha sen enempää arvailla. Toisteisista kohtauksista, jotka koostuvat kylmäksi jättävistä ryöstöreissuista, loputtomien merkkituotteiden kovaäänisestä ihastelusta ja pröystäileviin kännyomakuviin kitetytyvistä diskovierailuista, muodostuu osuva luksuselämän imitoinnin kollaasi.

Se kertoo varsin ajankohtaisesti maailmasta, jossa ennätymäiset rikkaudet kertyvät uudelle supereliitille, yhdelle prosentille tai promillelle. Ei elokuva tulonjaosta kerro, vaan kuluttamisen ja näyttäytymisen elämäntavasta, jolle sosiaalinen ja perinteinen media ovat luoneet räiskyvän muodon, mutta johon omat tulot ja huomioarvo eivät aivan luo mahdollisuuksia.

Ilmiö ei ole uusi, mutta sen intensiteetti on. The Bling Ring jää kuitenkin maailmansa kuvauksessa puolitiehen, kun se ei löydä paikkaansa satiirin, realistisen ajankuvan ja päivittelyn maastossa. Emma Watsonin hahmon julkisuudenkipeä loppumonologi kalskahtaa muun, Harry Savidesin kameratyöskentelyyn nojaavan eteerisen tyylittelyn jälkeen moralisoivalta.

Julkkislööppien pohjalta syntyneeksi välityöksi The Bling Ring on joka tapauksessa perusteltu, ärsyttävässä liukkaudessaankin ajatuksia herättävä aikalaiselokuva.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja 5.1 DTS-HD Master Audio -ääniraita. Ei lisämateriaalia.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen