Kahdeksan hengen miesjoukko kokoontuu salaiseen istuntoon, jonka tavoitteena on päättää yhteiskunnallisen silmäätekevän kohtalosta.
Lon Chaneyn tuntemattomampiin elokuviin lukeutuva, Suomessa esittämätön The Ace of Hearts (1921 Yhdysvallat) valmistui rahavaikeuksissa kamppailevalle Goldwyn Picturesille vuonna 1921. Elokuvan pohjana oli Yhteiskunnan vihollisen tapaan Gouverneur Morrisin tarina, joka tällä kertaa heijasteli Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen yleistynyttä kommunismin pelkoa.
Kahdeksan hengen miesjoukko kokoontuu salaiseen istuntoon, jonka tavoitteena on päättää yhteiskunnallisen silmäätekevän kohtalosta. Ryhmä on tarkkaillut miestä kuukausitolkulla ja yksimielisen päätöksen nojalla päättää tämän käyttäneen valtaansa ja asemaansa väärin, joten hänet on murhattava. Murhaaja valitaan ryhmän vanhojen tapojen mukaisesti arvalla, se joka saa korttipakasta herttaässän käsiinsä, on valittu tehtävään. Kortin saa nuori Forrest (John Bowers), joka on ylpeä saamastaan mahdollisuudesta.
Mikäli The Ace of Hearts olisi toteutettu puhtaasti rikoselokuvana, olisi lopputulos huomattavasti vahvempi kuin nyt. Sen alkupuolisko on vakuuttava ja Morrisin käsikirjoitus nostaa tunnelmaa vähitellen miltei loppuratkaisuun saakka, jolloin katsojalle paljastetaan ensimmäistä kertaan murhan kohteena oleva henkilö. Worsley pitää elokuvan langat tiukasti käsissään ja näyttelijätkin ovat oivassa vedossa.
Elokuva hukkaa hienot mahdollisuutensa tarinaan sijoitetun kolmiodraaman vuoksi. Farallone (Chaney) sekä Forrest rakastavat molemmat samaa naista, Lilithiä (Leatrice Joy). Kun Forrest valitaan tehtävään, päättää Lilith mennä tämän kanssa naimisiin särkien samalla Farallonen sydämen. Forrestin murhanhimo laantuu hääyön jälkeen ja juuri siinä kohdassa kun elokuvan pitäisi päättyä tyylikkäästi ja tarinalle uskollisena, alkaa nopea, mutta sitäkin jyrkempi alamäki, joka päättyy todella lapselliseen lopetukseen. Onneksi elokuvantekijät päättivät hylätä alkuperäislopetuksen, joka oli vieläkin naurettavampi.
The Ace of Hearts on hankkimisen arvoinen elokuva ainoastaan Lon Chaneyn ystäville sekä niille, jotka haluavat tutustua traagisesti menehtyneisiin näyttelijöihin. Mykän elokuvan aikakaudella tähtenä loistaneen John Bowersin ura nimittäin päättyi äänielokuvan tulon myötä. Bowersista tuli alkoholisti ja hän hukutti itsensä neljäkymmentäkaksivuotiaana.
teksti: © 2005 Kari Glödstaf
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA