Terminaattorin myötä James Cameron (Titanic, True Lies) teki itsestään vihdoin suuren elokuvaohjaajan, ja siinä sivussa Arnold Schwarzeneggeristä vielä suuremman tähden. Schwarzenegger oli tullut kuuluisuuteen kahta vuotta aiemmin John Miliuksen erinomaisella Conan The Barbarian -elokuvalla. Voisi siis sanoa, että Terminator – tuhoaja (The Terminator, 1984 USA) on heidän kahden suuri elokuva, sillä molemmista miehistä puhuttaessa mainitaan yleensä nimenomaan tämä teos.

Vuonna 1991 Terminator sai jatko-osan, joka oli tehty huomattavasti suuremmalla budjetilla, ja sen markkinointi oli kaikin puolin megaluokkaa verrattuna ensimmäiseen. Monet ihmiset tuntuivatkin ajattelevan, että toinen osa oli ensimmäistä parempi, mutta jälleen on historia asettanut elokuvat omille paikoilleen: Terminator I on jäänyt historiaan yhtenä parhaimmista sci-fi/toiminta-elokuvista kautta aikojen.

Joskus hamassa tulevaisuudessa ihmiskunta joutuu pulaan omien aikaansaannostensa kanssa: he ovat luoneet niin nerokkaita koneita ja niin ylivoimaista keinoälyä, että he ovat itse jääneet alakynteen. Tämän kaaoksen keskellä ihmiset alkavat vastarintaan, ihmisten ja koneiden välille syttyy sota. Lopettaakseen vastarinnan koneet lähettävät T2-cyborgin (Arnold Schwarzenegger) menneisyyteen, vuoteen 1984, jotta hän voisi tappaa tulevan vastarinnan johtajan John Connorin äidin, Sarah Connorin (Linda Hamilton) ja näin estää Johnia ikinä syntymästä. Myös vastarinnan ihmiset lähettävät oman miehensä, Kyle Reesen (Michael Biehn), menneisyyteen suojelemaan Sarah Connoria tuhoajalta. Tulevaisuuden kaksinkamppailu käydään siis menneisyydessä, ja tämän keskelle jää Sarah-raukka, jolla on vaikeuksia ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.

James Cameronin kirjoittama tarina kulkee hyvin rytmikkäästi ja vaivattomasti eteenpäin. Se ei jää laahailemaan turhissa paikoissa, mutta uhraa kuitenkin riittävästi aikaa esim. Linda Hamiltonin hahmoon, Sarah Connoriin. Kässäri on myös kirjoitettu siinä mielessä viekkaasti ja mielekkäästi, että katsoja saa pitkin matkaa poimia pieniä tiedonjyväsiä tulevaisuuden kaksikon motiiveista. Ja ottaen huomioon, että elokuvan budjetti oli vaivaiset 6.5 miljoonaa dollaria, erikoistehosteet pystyvät kuitenkin antamaan tarinalle sen tarvitseman tuen. Nuo erikoistehosteet ovat tietysti nykyihmisen silmin vähemmän kuin erinomaisia, mutta 80-luvun mittapuussa efektit ovat näyttäviä.

Näyttelijätyö ei ole elokuvassa mitään Oscar-tasoa, mutta täytynee myöntää, että kukaan muu ei pystyisi tekemään yhtä kylmän julmaa roolisuoritusta kuin Arnold Schwarzenegger. Miehen puumaisuus ja dialogin tahaton koomisuus ei anna Arskalle mahdollisuuksia suureksi näyttelijäksi, mutta hän sopii tähän rooliin kuin nyrkki silmään. Linda Hamilton ei myöskään ole yleensä hurmannut ketään valkokankaalla, mutta tällä kertaa hän onnistuu tuomaan tietyn tyyppistä herkyyttä moniin kohtauksiin. Tuosta herkkyydestä ei sitten ollut enää tietoakaan elokuvan jatko-osassa.

Kaiken kaikkiaan The Terminator on hyvä elokuva, joka on kiistatta tärkeä osa elokuvahistoriaa. Nyt kun on ollut puhetta kolmannesta Terminator -elokuvasta, on varmaankin mukavaa verestää muistoja “trilogian” ensimmäisellä osalla. Samalla pääsemme todistamaan erään kuuluisan lentävän lauseen syntyä: eräässä kohtauksessa lähtiessään poliisi-asemalta Arnold lausuu ensimmäistä kertaa nuo maagiset sanat, joista tulisi myöhemmin hänen tavaramerkkinsä: “I´ll be back“.

Teksti: © 2001 Antti Honkala