Hollywoodin kesä-blockbuster-kausi jatkuu kuumana. Suuren luokan kesähittien sarjan aloitti Paramount Pictures Star Trekillä muutama viikko sitten, ja se jatkui Columbia Picturesin Enkelit ja demonit – elokuvalla, sekä 20th Century Foxin Yö Museossa 2:lla. Nyt tulee ensi-iltaan Terminator – Pelastus, joka tulee aivan varmasti haastamaan edeltäjänsä lippuluukuilla. Ja lisääkin robotteja on tiedossa, kun juhannuksena Transformers-autobotit rymistelevät taas valkokankaalle. Eikä blockbuster-kausi vielä siihenkään pääty, luvassa on vielä Ice-Age 3, Bruno ja Harry Potter ja puoliverinen prinssi. Kyllä hengästyttää. Lamasta huolimatta – tai kuten historiallisesti voisi sanoa, juuri sen takia – elokuvateollisuus voi enemmän kuin hyvin ja vuoden 2009 kesä on mitä suurimmissa määrin suurien nimien hallintaa.

Päinvastoin kuin useimmat kilpailijansa, Terminator – Pelastus ei ole kevyt kesävälipala, vaan väkivaltainen ja synkkäsävyinen katsaus tulevaisuuteen, vuoteen 2018, jolloin Skynetin robotit ovat nousseet maailman johtajiksi. Ne ovat ajaneet ihmiset maan alle pieniksi vastarintaryhmittymiksi, jotka kerääntyvät silloin tällöin risojen radioidensa ääreen kuuntelemaan legendaarisen vastarintasoturin, John Connorin (Christian Bale), tilannetiedotuksia ihmiskunnan globaalista sodasta robotteja vastaan.

Sota koneita vastaan tuntuu mahdottomalta voittaa, kunnes vastarintaliike tekee mullistavan löydön: he löytävät terminaattoreiden piilotetun signaalin, joiden avulla ihmiset saattaisivat pystyä sammuttamaan koko kone-armeijan kuin lampun yöpöydällä. Samaan aikaan terminaattorit kehittyvät, ja valmistautuvat omaan hyökkäykseensä. Ihmiskunnan aika on hupenemassa. Connor tapaa Marcus Wright-nimisen muukalaisen (Sam Worthington), jonka avulla Connor toivoo pelastavansa koko ihmiskunnan.

Hollywood-mittapuulla Terminator – Pelastus on huikea toimintapläjäys. Se vyöryy eteenpäin mielettömällä jyrinällä, eikä pahemmin pysähtele henkeä vetämään. Toiminta on parhaimmillaan mykistyttävän hienoa katseltavaa, ja samaa on sanottava elokuvan CGI-puolesta (josta päävastuussa on legendaarinen ILM-yhtiö) – ainakin suurimmaksi osaksi. Vasta elokuvan lopussa seisoo muutama järkyttävä pettymys. Toimintaelokuvana T4 on siis hyvin pitkälti onnistunut.

Mutta taas tässä joutuu laulamaan sitä samaa vanhaa laulua. Eli vaikka T4 onkin toimintaosuuksiltaan kiitettävästi toimiva ja jykevä paketti, sen tarina jää liian ohueksi, että mistään ehtisi pahemmin kiinnostua. Käsikirjoitus hapuilee vakaviakin teemoja pohdiskellen ihmisyyttä, ihmisen yksilöllisyyttä ja korvaamattomuutta, mutta eipä näitäkään teemoja voi kovin vakavasti ottaa, kun syntyjä syviä pohdiskellessaan kaverit ampuvat kaiken horisontissa näkyvän tuusan nuuskaksi miestä isommilla aseillaan. Asiaa ei myöskään helpota se, että roolihahmot tuntuvat samasta puusta veistetyiltä. Bale ja Worthington kähisevät ja murisevat vuorosanansa näennäisen nicknoltemaisesti, ikään kuin he olisivat juuri nielaisseet pihagrillin. Bale ei pysty kannattelemaan elokuvaa samalla tavalla kuin Arnold Schwarzenegger pystyi. Totuus on se, että ilman Isoa Arskaa Terminator-frenchise menettää osan kiinnostavuudestaan. Pienemmistä sivurooleista löytyy sentään yksi kiinnostava hahmo: nuori Anton Yelchin Kyle Reesenä.

Vaikka Terminator – Pelastus ei olekaan täydellinen elokuva, se on kesän blockbuster-mittakaavassa täysin kelvollinen scifi-toimintapläjäys, joka tulee epäilemättä miellyttämään useimpia Terminator-sarjan ystäviä. Se on sisällöltään hieman hutera, mutta toimiva action pitää katsojan penkissään. Toivotaan silti, että Iso Arska palaa Terminaattoriksi sarjan viidennessä osassa, nyt kun mies on jo kovaa vauhtia jättämässä politiikan kiemurat ja poimimassa jälleen käteensä jonkin suuren, savuavan, luoteja ulos sylkevän metallinkappaleen.

Teksti: © 2009 Antti Honkala