Suomalaisten maksukanavien pyöritykseen ilmaantunut Tenebre (1982 Italia), ”ihanasti” suomennettu nimellä Pelkoa ei voi paeta, on italialainen spagettikauhujännäri, jossa kaikkea muuta kuin verta säästellään. Leffa on loistavaa vaihtelua harmaaseen ja kaavoihinsa kangistuvaan elokuvatuubiin, josta sitä itseään tulee ilman pienintäkään puserrusta. Tenebren ensiminuuteista lähtien katsoja on koukutettu. Ja sehän jos mikään tuntuu aina niin hyvältä…

Amerikkalainen kirjailija, Peter Neal (Anthony Franciosa), jonka roolinimen on pakko olla peruja futispuolelta, tulee saapasmaahan buffaamaan tuliterää Tenebre kirjaansa. Samalla kellonlyömällä saavat paikalliset poliisit jäädä ylitöihin kun italialaiskaunottaria laitetaan lihoiksi. Nealin päänmenoksi murhat on toteutettu suoraan kirjansa sivuilta. Juonihan ei missään nimessä ole omaperäinen, mutta toteutustapa sitäkin erinomaisempi.

Paikoin koomisen ja jännittävän rajamaastossa liikkuva Tenebre on ohjaajaveteraani Dario Argenton käsialaa. Argenton nimeenhän liputtaa hyvin moni alan diggari. Jopa itse kauhun mestari Alfred Hitchcock seurasi aikoinaan Argenton urakehitystä. Yhtäläisyyksiä mestarin ja ”oppipojan” välillä toki löytyy, mm. tahallisesti hapuilevan kamera-ajon muodossa. Hitchcockin ja Argenton suurin ero on tehosteiden käytössä, joilla genren ystäviä hemmotellaan läähätyksen partaalle. Tehosteet ovat vieläpä huolellisesti tehtyjä. Uhrejakaan ei ainoastaan tapeta, vaan teurastetaan. Näyttelijät ovat juuri niin avuttomia ja yksinkertaisia kuin odottaa sopii: Osa heistä suorastaan juoksee päin puukkoa eikä taatusti muista vilkaista taakseen, koskaan.

Tenebre on erittäin raakaa katsottavaa, joten perheen pienimmät on syytä pitää erittäin kaukana: Partaveitsellä, kirveellä ja puukolla huidotaan niin että heikompaa hirvittää. Pääosin kauniimman sukupuolen uhrit osaavat kerrankin huutaa niin että volumenapille tulee käyttöä. Leffaa katsoessa onkin ihan paikallaan pitää pieni hengähdystauko ja kuivata vaikkapa silmälasit. Tällaisia leffojahan soisi näkevänsä useamminkin. Pitkän miinuksen vedän silti siitä, ettei Argento käytä hyväkseen suloisen Rooman maisemia. Tapahtumapaikat ovat kovin tylsiä, pääasiallisesti huoneistoja. Suomennokseen en edelleenkään ole tyytyväinen. Pelkoa ei voi paeta? Eihän kukaan edes yritä. Mainitsemisen arvoista on, että vaikka elokuva onkin italialainen, dialogit rupatellaan englanniksi. Tunnettu myös nimellä Tenebrae.

teksti: © 2006 Lasse Lepola