Tartuffe

Tartüff (1925)

  • 3

F. W. Murnaun ohjaama Tartuffe on Molièren kuuluisan näytelmän pohjalta syntynyt teos, jonka pääteemoja ovat tekopyhyys, sokea hyväuskoisuus sekä uskonnon varjolla tapahtuva hyväksikäyttö.

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-02-13 / päivitetty 17.03. klo 14:02

KUVA 2

Tartuffe
Tartuffe 

KUVA 1

Werner Krauss ja Emil Jannings
Werner Krauss ja Emil Jannings 

Tartuffe

Ohjaus F. W. Murnau
Näyttelijät Emil Jannings, Werner Krauss, Lil Dagover
Maa Saksa
Pituus 62 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1925 Universum Film A.G.

“Suuri on teeskentelijöiden määrä maailmassa…”

Vanha mies (Hermann Picha) asustelee taloudenhoitajansa (Rosa Valetti) kanssa. Toisin kuin vanhus luulee, nainen ei ole niin sydämellinen kuin mitä antaa ymmärtää, vaan päinvastoin yrittää kaikin keinoin saada vanhuksen perinnön itselleen. Varmistaakseen sen osumisen kohdalleen, on hän kertonut vanhukselle panettelevia tarinoita tämän pojanpojasta (André Mattoni). Eräänä päivänä nuorukainen tulee tapaamaan isoisäänsä, joka kuitenkin häätää tämän ulos talosta vannottaen, ettei takaisin ole tulemista.

Nuorukainen ymmärtää, että taloudenhoitajalla on jotain tekemistä isoisän oudon käytöksen kanssa. Hän naamioituu kiertäväksi elokuvanesittäjäksi ja palaa taloon mukanaan elokuva huijarista nimeltä Tartuffe (Emil Jannings). Saako hän elokuvallaan isoisänsä vakuuttuneeksi ahneen taloudenhoitajan epärehellisyydestä?

Viimeisen miehen (1924) saavuttaman maailmanmenestyksen myötä ohjaaja F. W. Murnau ja käsikirjoittaja Carl Mayer päättivät jatkaa menestyksekästä yhteistyötään. Aiheekseen he valitsivat Molièren kuuluisan, uskonnollisia ryhmiä suuresti ilmestyessään kuohuttaneen näytelmän Tartuffe (1664), jonka pääteemoja ovat tekopyhyys, sokea hyväuskoisuus sekä uskonnon varjolla tapahtuva hyväksikäyttö. Tällaisesta ajattomasta aiheesta olisi saanut irti vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä Murnaun elokuva ei hyödynnä mahdollisuuksiaan millään osa-alueella.

Mayerin käsikirjoitus on keskinkertainen. Hän on lisännyt alkuperäismateriaalin joukkoon kehyskertomuksen – sisempi tarina on Molièren näytelmää – jolla hän pyrki painottamaan tarinan ajattomuutta ja osoittamaan, ettei maailman meno ollut muuttunut vuosisatojen aikana tippaakaan. Mayerin kaltaiselta taiturilta tällainen alleviivaaminen on turhaa, sillä pelkästään jommassakummassa tarinassa pitäytyminen olisi varmasti tuonut asian riittävän selkeästi esille. Näin myös lopputuloksesta olisi muodostunut huomattavasti syvällisempi ja ajatuksia herättävä. Nyt kumpikin tarinoista jää ohueksi ja mielenkiinnottomaksi, eikä katsoja saa tarinoihin missään vaiheessa tarttumapintaa saati kiinnostu henkilöiden kohtaloista. Osasyynsä on Murnaussakin, joka tarinaan syventymisen sijaan kiinnittää yllättävän paljon huomiota elokuvan koristeellisiin yksityiskohtiin ja hukkaa näin elokuvan voimavaroja entisestään.

Toteutukseltaan Tartuffe poikkeaa Murnaun muista kuuluisista saksalaiselokuvista täysin. Elokuvantekijät ovat filmanneet teoksensa teatterinäytelmää mukaillen ja tällaisena se myös yleisölle tarjotaan. Karl Freundin kamera tarkkailee tapahtumia pääosin staattisena sivustakatsojana ja Viimeisen miehen täydelliseksi hiotusta kuvallisesta ilmavuudesta tai Faustin (1926) näyttävistä kameratempuista ei ole tietoakaan. Freundin kuvaus on taidokasta ja valaistuksen käyttö silmiä hivelevän hienoa, mutta Murnaun elokuvien lennokkuuteen ihastuneille katsojille moinen toteutustapa voi muodostua pettymykseksi.

Laadukkaasta tekijäryhmästä huolimatta Tartuffe jää pinnalliseksi ja mielenkiinnottomaksi elokuvaksi, jonka parasta antia Freundin kuvauksen ohella ovat sen sisemmän tarinan näyttelijäsuoritukset, joista vastaavat aikakautensa suuret nimet. Lil Dagover on hehkeimmillään Tartuffea vastaan nousevana Elmirena, joka miehensä Orgonin (Werner Krauss) sinisilmäisyyteen tuskastuneena päättää itse selvittää huijarin todelliset tarkoitusperät. Jannings on niin ikään vakuuttava tahollaan, vaikka hänen ei Viimeisen miehen kaltaiseen loistosuoritukseen tarvitse yltääkään. Kehyskertomuksen näyttelijöistä ei kukaan nouse muita korkeammalle.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202