Omien heikkouksien tunnistaminen on hankalaa. Ehkä siksi tässä elokuvassa keskitytään nauramaan argentiinalaisille. SuperClásicon epätyypillinen ja epäonninen alkuasetelma tuo mieleen toisaalta Sidewaysin ja toisaalta Little Miss Sunshinen, mutta tylsämielinen huumori ei yllä kummankaan komedian tasolle.

Kansainvälinen rakkaustarina latinalaisamerikkalaisen jalkapalloilijan kanssa vie Christianilta (Anders W. Berthelsen) vaimon. Avioeropaperit odottavat allekirjoitusta, mutta siihen Christian ei yksinkertaisesti kykene. Ei myöskään itsemurhaan, sillä niin dramaattinen hän ei ole. Tämän meille kertoo kaikkitietävä kertoja, joka tuntee hahmot ja nauraa heille hyväntahtoisesti.

Christian lähtee eropaperit matkassaan Buenos Airesiin taivutellakseen Annan (Paprika Steen) takaisin kotiin. Argentiinassa Annalla on kuitenkin poikaystävänä kansainvälinen jalkapallotähti ja menestyvä ura jalkapallomanagerina.
Christianin mahdollisuudet menestykseen vaikuttavat olemattomilta.

Latinorakastajalla (Sebastian Estevanez) on maailman arvokkaimmat, joskin hyvin lyhyet jalat, kartano ja sikspäkki. Christianilla on konkurssikypsä viinikauppa, alkoholiongelma ja maha. Viiniin menevä, epäonninen ja katkeroitunut mutta silti rakastettava hahmo tuo mieleen Sidewaysin päähenkilön Milesin.

Yritystä Superclásicossa on kovasti, mutta lopputulos ei silti täysin vakuuta. Käsikirjoituksessa on rikottu monia perinteisen romanttisen komedian kaavoja – jos tätä edes sellaiseksi voi kutsua. Tarinaa ei kuitenkaan ole nimeksikään. Avioeropaperit odottavat allekirjoittamista, eivätkä hahmojen väliset suhteet kehity mihinkään.

Buenos Airesia ja argentiinalaisia katsellaan elokuvassa katkeran Christianin näkökulmasta. Christianin mielestä kaikki kaupungissa on yhtä suurta kliseetä, mukaan lukien Annan uusi latinorakastaja.

Hetkittäin vitsit osuvat maaliinsa, mutta useimmiten heikko ajoitus ja katsojan aliarvioiminen pilaavat tunnelman. Stereotypioihin perustuva huumori aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Tanskalaisuus esitellään normina, jota vasten argentiinalainen jalkapallointoilu, katolilaisuus ja epäilemättä keskimääräistä tanskalaista intohimoisempi ulosanti esitetään typeränä, ulkokultaisena ja hulluna. Vain Christianin näkökulma saa sijaa, ja sellainen yksisilmäisyys on tylsää.

Anders W. Berthelsen tekee roolityönsä jätettynä aviomiehenä hauskasti ja herkästi. Myös Sebastian Estevanez on latinobimbona vakuuttava, mutta tähän hahmoon ei ole kirjoitettu mukaan minkäänlaista syvyyttä. Hyvistä aineksista huolimatta lopputulos lässähtää.

Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta