Duncan “Moon“ Jonesin toisessa pitkässä Kaappaus raiteilla ja Päiväni murmelina astuvat scifi-liittoon. Esikoisen tapaan pääteemojen pohdiskelu väistää kerronnan viihdyttävyyden tieltä. Viihdyttävyys sen sijaan on nyt kohdallaan.

Muodikkaasti pelataan taas useammilla todellisuustasoilla: Helikopteripilotti Colter Stevens (Jake Gyllenhaal) on vankina kammiossa, josta ainoa yhteys ulkomaailmaan on käskyjä kaiuttimesta lateleva kapteeni Goodwin (Vera Farmiga). Uutta teknologiaa hyväksikäyttäen vastentahtoisen neuronautin matka käy menneisyyteen, kuolleen miehen viimeisiin muistikuviin.

Kuollut on opettaja Sean Fentress ja tämän mieleen matkaavan Stevensin tehtävä on selvittää, kuka räjäytti pommin Fentressin viimeisellä junamatkalla kohti Chicagoa. Muistijälkeä kuolleen aivoissa on kahdeksan minuuttia, mutta Stevens voi palata noihin minuutteihin yhä uudestaan. Ben Ripleyn käsikirjoittama leppoisa teknotrilleri pyörii näiden kahdeksan minuutin ympärillä.

Yhtymäkohtia ohjaaja Jonesin Mooniin on helppo löytää. Jälleen keskiössä on yksin eristetty mies, jonka kokemus todellisuudesta ja ajasta vääristyy. Myös protagonistin identiteetti ja käsitys kuolevaisuudesta joutuvat koetukselle. Moonissa loppukäänteiden kirjaimellisuus jätti klassiset älylliset scifiteemat kuitenkin viitteenomaisiksi.

Source Coden etuna on vetävämpi tyyli, joka paikkaa ja “selittää” eksistentialismin kärpässarjalaisuutta. Rajatuista tapahtumapaikoista on luotu toimiva leikkikenttä, josta toiston kautta tulee pian katsojalle tuttu. Hämmentävästä alusta siirrytään samalla tyydyttävästi kohti kontrollia.

Gyllenhaal on myös Sam Rockwellia koomisempi hahmo. Eksyneenä, kujeilevana sankarina näyttelijä on elementissään. Näyttelytyö vakuuttaa katsojalle, ettei tragediaa tarvitse pelätä.

Michelle Monaghan tekee varmaa työtä tyyppiroolissaan hunajaisena romantisoinnin kohteena. Farmiga on uskottavan hillitty sotilas, Jeffrey Wright tarjoaa hyvän huumoriannoksen yrmeänä tiedemiehenä.

Aineksia Source Codessa olisi hieman parempaankin. Vesitetty loppuratkaisu rikkoo premisseiltään hieman hataran teknorakennelman “uskottavuuden”. Teemoja ja merkityksiä ei taaskaan uskalleta jättää avoimiksi. Elokuvan nähtyään sopii myös kysyä, miten käy oikealle Sean Fentressille?

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja DTS 5.1 HD MA – ääniraita.

Teksti: © 2011 Aleksi Salonen