Spielbergin elokuva eläimen ja ihmisen välisestä ystävyydestä, sodan mielettömyydestä ja siitä selviytymisestä.
Steven Spielbergin ohjaama Sotahevonen on elokuva eläimen ja ihmisen välisestä ystävyydestä, sodan mielettömyydestä ja siitä selviytymisestä. Tarina on hyvin spielbergmäinen, hetkittäin jopa yliemotionaalinen selviytymistarina, jossa on kuitenkin oma viehätyksensä.
Nuori Albert (Jeremy Irvine) kasvattaa Irlannissa vuonna 1914 nuorta Joey-hevosta, jota tarvitaan maatalon töihin. Vähitellen Joeysta tulee Albertin rakkain ystävä. Kesällä syttyy kuitenkin maailmansota, ja Albertin isä (Peter Mullan) myy Joeyn sotahevoseksi. Hevosensa menettänyt, ja siitä murtunut Albert valehtelee ikänsä ja värväytyy armeijaan vain löytääkseen rintamalla hukkuneen ystävänsä.
Hevosen ja Albertin tarinaa rinnakkain kuljettava Spielberg ohjaa tällaisen elokuvan unissaankin. Temaattisesti yksinkertainen, mutta visuaalisesti äärettömän hieno elokuva keskittyy kuvaamaan, kuinka viaton eläin joutuu kärsimään loputtomasti ihmisen typeryydestä ja julmuudesta ja kuinka Albert kahlaa läpi mutaisten juoksuhautojen etsien sodassa kadonnutta, todennäköisesti jo kuollutta eläinystäväänsä.
Spielberg alleviivaa sodan mielettömyyttä, mutta toisaalta korostaa myös ihmisyyden selviytymistä sodan keskelläkin. Eräässä elokuvan hienoimmista kohtauksista saksalainen ja englantilainen sotilas kohtaavat varovaisesti toisensa keskellä ei kenenkään maata vapauttaakseen piikkilankaan sotkeutuneen ja pahasti loukkaantuneen hevosen. Molempien puolien juoksuhaudoista kuuluu hurraahuudot, kun uljas eläin nousee mudasta verisenä korskuen. Sitten kätellään ja jatketaan tappamista.
Sotahistoriasta kiinnostuneet huomaavat Spielbergin ymmärtäneen, että sotahevonen oli jo ensimmäisessä maailmansodassa vanhentunut olento, mitä korostetaan muutamassa vertauskuvallisessa kohtauksessa. Ratsusta ei ollut sotilaalle enää mitään hyötyä metallin hallitessa. Sotaratsut alistettiin mutaan kuolevaksi vetovoimaksi, joihin sotilaat saattoivat kuitenkin kiintyä syvästi.
Kovin spielbergmäistä. Toisaalta ensimmäistä kertaa sitten Pelastakaa sotamies Ryanin Spielberg näyttää valkokankaalla todellista julmuuttakin, jonka vuoksi elokuva on kielletty alle 12-vuotiailta.
Ensimmäisen maailmansodan massiiviset taistelukohtaukset on kuvattu henkeäsalpaavasti ja realismiin pyrkien. Kuvaaja Janusz Kaminski, jo kaksinkertainen Oscar-voittaja, sai työstään palkinnoksi jälleen Oscar-ehdokkuuden.
Sotahevonen on spielbergmäisen viihdyttävä. Lievästä ylipituudesta ja surullisesta aiheestaan huolimatta taitavasti kerrotulle klassiselle Hollywood-draamalle on lopulta helppo hymyillä, tästä osoituksena Oscar-ehdokkuus. Elokuvallisesti Sotahevonen on silti Spielbergiltä pelkkä tekninen voimannäyte, tästä todisteena viisi teknistä Oscar-ehdokkuutta. Ohjaaja itse jäi tällä kertaa ilman ehdokkuutta.
Lisämateriaaleina dokumentit “War Horse: The Journey Home” ja “An Extra Point Of View”.
Teksti: © 2012 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA