Kun länsivaltiotkin ovat ostaneet paluulipun 1800-luvun luokkayhteiskuntaan – todisteita vielä kaipaava voi hakea niitä vaikka Thomas Piketty’n menestyskirjasta tai OECD:n tuoreesta raportista – ei Snowpiercerin B-tyyliin viritetty allegoria suureen roskasakkiin ja pieneen hyvinvoivaan luokkaan jaetusta junasta vaikuta erityisen kärjistetyltä.

Torakkahyytelöllä sinnittelevä alaluokka – joka matkustaa jäätynyttä planeettaa kiertävän pikajunan ahtaassa takaosassa – nousee vastarintaan, päästääkseen osaksi junan etuosan antimista, kuten jo monesti aiemminkin. Nuori kapinallisjohtaja (osuvan vähäeleinen Chris Evans) saa apua yksikätiseltä konkarilta (John Hurt).

Alkaa verinen vuoristorata-ajelu osastojen halki. Ne ovat läpileikkaus kurjista palvelijoista, kirveskätisestä väkivaltakoneistosta, groteskista indoktrinaatiosta, absurdista tuhlauksesta ja huumehuuruisesta bile-eliitistä. Veturia, “konetta”, ohjastaa kyyninen filosofikuningas (Ed Harris). Juna on suljettu ekosysteemi josta ei ole pakoa, sanovat. Se on paradigma: kapitalismi ja harvainvalta.

Korealaisohjaaja Joon-ho Bong tunnetaan muun muassa erinomaisesta, mustaa komediaa ja surumielistä nostalgiaa omalaatuisesti sekoittavasta murhamysteeristä Memories of Murder (2003). Myös Snowpiercer tömisyttää genre-elokuvan pölymattoja sekoittamalla ronskia B-toimintaa, pirskahtelevaa farssia ja vakavasti otettavaa metapohdiskelua radikaalista yhteiskunnallisesta kumouksesta. Varman päälle pelaavalle Hollywoodille tällainen “sotku” olisi mahdottomuus.

Epähuomiossa poliittisen puolen voisi arvioida roiskuvan verikekkerin laiskaksi tekosyyksi, mutta ranskalaissarjakuvaromaani Le Transperceneigeeen (1982) pohjaava käsikirjoitus (Bong ja Kelly Masterson) on harkitusti ja viimeiseen asti rakennettu. Se erottaa Snowpiercerin hauskoista B-riffeistä ja tekee siitä merkittävää yhteiskunnallista scifiä.

Harkinnasta kertoo elokuvan loppu, joka – liikaa paljastamatta – menee riittävän pitkälle. Vallankumous vaatii uhrinsa, uusi on tuntematon ja kylmä. Loppukuvat on luontevaa tulkita allegorisesti, jos ilmitaso ihmetyttää. Avainhahmojen dialogi ja käytös myös vihjailevat tulevasta. Äkkikäännöksistäkin on tarkkasilmäistä jo varoitettu.

Bong luo pääkuvaaja Kyung-pyo Hongin kanssa raikasta, monipuolista toiminta- ja draamakuvastoa. Ahtaassa tilassa kapeat tarkkuusalueet ja kelmeät sivuvalot korostavat tilaa ja paikkaa. Otosvalikoima on suvereenisti käytössä: taistelun liikkeistä motivoituvaa käsivaraa, herkuttelevaa, kapinan pieniä teknisiä detaljeja korostavaa erikoislähikuvaa, kalansilmäistä seurantaotosta, sarjakuvamaista sivuprofiilia.

Yksi esimerkki kerronnan ja äänisuunnittelu taidosta: kapinajohtaja ja teknovelho (Bongin luottokasvo Kang-ho Song) keskustelevat kielenkääntäjäkojeen kautta. Ensimmäiset rivit kuullaan laitteen roboäänen kääntämänä, mutta sitten ääni häivytetään pois. Keskustelu jatkuu kahdella kielellä, mutta tarina ei enää kaipaa muistutusta “futuristisesta teknologiasta”. Siinä on mallia tarinan ja tekniikan oikeasta alisteisuudesta.

Tilda Swintonin riemumielisen ylinäyttelevä suoritus junan Maggie Thatcherinä asettaa Meryl Streepin taannoisen tulkinnan häpeään. Junakoulun opettajan hysteerisen epäaito usko koneeseen taas tuo hilpeästi mieleen uuden pääministerimme.

Blu-ray: Levyjulkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja DTS HD MA 5.1 -ääniraita. Ei lisämateriaalia.

Teksti: 2014 Aleksi Salonen