Alkuun kerrattakoon historiaa:
Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) taisteli itsenäisen Irlannin puolesta brittejä vastaan 1900-luvun alkupuolelta aina 1990-luvun lopulle asti, vaikka sen rivit jakautuivat useaan otteeseen jo ennen sitä. Väliin mahtuu mm. Irlannin itsenäisyyssota ja sisällissota, Verinen sunnuntai ja muita väkivaltaisuuksia.

MI5, Britannian tiedustelupalvelun kotimaan jaosto, otti kiinni 60-90-luvuilla useita IRA:n jäseniä terrorismista ja väkivallanteoista epäiltynä.

Shadow Dancer ei kertaa historiaa, eikä käy seikkaperäisesti läpi tapahtumia, jotka ovat johtaneet tarinan alkupisteeseen. Lyhyt, vuoteen 1972 sijoittuva avausepisodi antaa lähinnä häilyvän selityksen siitä, mikä on sysännyt tarinan keskushahmon myöhempiin tekoihinsa.

On vuosi 1993 kun MI5 ottaa kiinni IRA:n aktiivijäsenen Collette McVeigh´n (Andrea Riseborough). Colletten kiinnijääminen ei ole sattumaa, sillä hänet pakotetaan vakoilemaan perhettään ja etenkin veljeään, joka kuuluu myös IRA:n aktiiveihin.

Shadow Dancerin maailma on avara ja aidon oloinen. Ajankuva on uskottava, mutta sitä ei nosteta jalustalle, joten mm. ulkokohtauksissa eroja nykypäivään ei aina ole. Pieni budjetti ja nopea tuotantoaikataulu eivät ole nähtävissä kuin valaistuksessa ja kameratyöskentelyssä.

Ohjaaja James Marsh aloitti uransa ohjaamalla dokumentteja, mikä näkyy myös Shadow Dancerissa – kamera pysyttelee tiukasti olkakorkeudella eikä eri kuvakulmiin leikata tiheään.

Yhdistelmä vahvistaa jännitettä ja pelkkä Colletten kiinnijäämisen mahdollisuus on ajoittain hermojaraastavaa seurattavaa. Jännitys ei laukea kovaääniseen toimintaan, eikä juonenkäänteitä pudotella tiuhaan tahtiin. Verkko kiristyy hiljalleen, ajatuksen kanssa.

Andrea Riseborough kannattelee tarinaa vähäsanaisena Collettena. Clive Owen on roolissaan vakuuttava, mutta saa tilaa vasta loppupuolella. Shadow Dancer onkin ennen kaikkea henkilökuva ihmisestä, joka vakaalla harkinnalla tahtoo murtaa epäilyksen kahleet.

Marshille soisi suurempia budjetteja, vaikka toistaiseksi hän onkin näyttänyt, ettei raha elokuvaa tee. Shadow Dancerin kaltaisia jännäreitä ei usein näe.

Teksti: 2012 Marko Pekkanen