Ne, jotka eivät ole saaneet vielä tarpeekseen kidutuksesta, silpomisesta ja erilaisista verikkekkereistä, voivat nyt nauttia sisälmysten levittelemisestä 3D-tekniikan kera. Scar on nimittäin yksi kuvottavimmista kauhuelokuvista, mitä on nähty aikoihin, á la Saw ja Hostel. Kunnon gorekauhun ystäville Scar saattaa tuottaa sadistisia ilon hetkiä, meidän muiden kannattaa jättää elokuva katsomatta.

Joan Burrows (Angela Bettis) palaa kotikaupunkiinsa tapaamaan veljeään (Christopher Titus) ja hänen tytärtään (Kirby Bliss Blanton). Paluu kaupunkiin ei ole helppo, sillä Joanin mielessä kummittelevat edelleen traagiset kauhunhetket, joita hän sai tuossa kaupungissa nuorena kokea, kun poikkeuksellisen sadistinen sarjamurhaaja otti hänet ja hänen ystävänsä vangikseen ja kidutti heitä. Joan selviytyi koettelemuksesta hengissä, mutta kantaa edelleen mukanaan arpia tapahtuneesta, niin fyysisiä kuin henkisiäkin.

Loma pikkukaupungissa saa kauhistuttavan käänteen, kun nuoria aletaan surmata julmalla tavalla ympäri kaupunkia. Joan on vakuuttunut siitä, että hänetkin kerran vanginnut sarjamurhaaja on palannut kaupunkiin, mutta tietenkään kukaan ei usko häntä…

Scar on rakennettu alusta loppuun kauhukonventioiden varaan. Kaikki peruskliseet kierrätetään pari kertaa, ja ohjaaja Jed Weintrob jopa leikittelee ajoittain näiden kliseiden kanssa. Tästä huolimatta Scar on tyypillisyydessään niin tylsä, että tylsempää saa hakea. Koko jutun ainoa idea on näyttää toisinaan takautumien kautta kunnon silvontaa ja rakennella tarinaa hiljalleen sen verestä ja aivomössöstä koostuvaa loppua kohden. Tällainen paatunut humanisti joutuu taas kerran ihmettelemään, miten ihminen voi nauttia näin itsetarkoituksellisesta ja graafisesta väkivallasta.

Silti on todettava, että 3D-tekniikka sopii hyvin tähän genreen. Vaikka itse 3D-tekniikka ei mitään sen suurempia pelästyksiä tai väistöliikkeitä onnistu tälläkään kertaa aiheuttamaan, se tuo nämä sairaat verikekkerit pelottavan lähelle katsojaa. Ilman 3D-tekniikkaa olisin luovuttanut itse elokuvan suhteen jo ensimmäisen puolikkaan aikana. Verevästä kauhusta nauttivien nuorien kannattaa siis kokea tämä elokuva ihan elokuvateatterissa, jos genre yhtään kiinnostaa, sillä DVD- tai BluRay-versiona Scarista ei tule olemaan mitään iloa kenellekään, ei edes pienten pahvisten 3D-lasien avulla.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka 3D-tekniikkaa tuodaan taas voimalla elokuvateattereihin. Kolmiulotteiset elokuvat kun syntyivät jo vuosikymmeniä sitten ja niihin kyllästyttiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla. Tulevaisuus näyttää, onnistuvatko 3D-elokuvat säilyttämään tai jopa kasvattamaan suosiotaan tällä kerralla, vai hiipuuko kiinnostus taas parin vuoden sisällä, kun konseptilta on varissut sen uutuudenviehätys.

Teksti: © 2009 Antti Honkala