Teatteri Modernin Kanuunan aikanaan esittämän samannimisen näytelmän pohjalta valmistui kolmessa vuodessa elokuvaamisen amatöörivoimin sillisalaattimainen absurdi komedia Samurai Rauni Reposaarelainen. Se lunastaa etenkin teknisesti laajalti niitä lupauksia, joita elokuvan demokratisoitumiselta on odotettu.

Ohjaaja Rätön käsikirjoitus on hädin tuskin koossa pysyvä kavalkadi kohtauksia maailmassa, jonka samurai-tarinoista liberaalisti lainaava meri-porilainen machomaailma on itsetietoisuudessaankin väsähtänyt. Makukysymys lienee, haittaako se oikeastaan vimmaisesti lavastettuja, valaistuja, leikattuja, äänisuunniteltuja ja äkkiväärinä eteneviä turkkalaissävytteisiä kohelluksia, vai ei.

Samurai Rauni Reposaarelainen lainaa visuaalisen tyylinsä esimerkiksi Felliniltä ja Kusturicalta ja näyttelemisen Jari Haloselta, mutta tekee sen sellaisella varmuudella, että on taatusti lähivuosien mieleenpainuvimpia kotimaisia. Yksittäisten kohtausten tasolla se saavuttaa esikuviensa loiston.

Teksti: 2016 Aleksi Salonen