Forrest Gump (1994)-ohjaaja Robert Zemeckis ja supertähtinäyttelijät Harrison Ford ja Michelle Pfeiffer sukelsivat tässä vuosikymmenen takaisessa kauhujännärissä kummitusten maailmaan.

On kulunut vuosi siitä, kun tiedemies Norman Spencer (Ford) petti täydellistä Claire-vaimoaan (Pfeiffer). Saman verran aikaa on kulunut lähes Clairen kohtaloksi koituneesta auto-onnettomuudesta. Juuri tyttärensä yliopistoon saatelleen pariskunnan arki järkkyy, kun vaimo alkaa nähdä vasta remontoidussa Vermontin-kodissaan nuorta naista esittäviä aaveita. Samaan aikaan mies on vakuuttunut vaimonsa kärsivän edelleen autokolarin jälkijäristyksistä, ja passittaa tämän terapeutin vastaanotolle. Vaimon aave-epäilyksissä saattaa kuitenkin olla jotain perää, kun alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että miehen ainoa virhe on seurannut häntä kotiin ja janoaa kostoa.

Valitettavasti tähtitekijöiden kummitusraina on täynnä puista dialogia ja laiskaa haahuilua, joka ei saa kertaakaan aikaiseksi aitoa pelkoa. Leffan perusidea tuntuukin lähinnä modernisoidulta ja Hollywood-muottiin istutetulta uudelleenlämmittelyltä Alfred Hitchcockin elokuvasta Rebecca (1940). Muutenkin elokuva lainailee Hitchcockia antaumuksella; nähtävillä on selviä viitteitä niin Takaikkunaan (1954) kuin Psykoonkin (1960). Omaperäisyydessä häviävä Salaisuus pinnan alla (2000) kierrättää vanhoja ideoita ja muuttaa ne osaksi päämäärättä etenevää säikyttelykohtausten sekamelskaa. Elokuva nojaa yksinkertaisiin pelottelukeinoihin, kuten itsestään aukeneviin oviin ja elektronisiin laitteisiin, joiden paljous alkaa parituntisen elokuvan aikana kyllästyttää.

Elokuvan alkupuoli irrallisilta tuntuvine kohtauksineen kuitenkin vain kerää vauhtia tiukkaan kliimaksiin, jossa palaset vihdoin loksahtelevat paikoilleen ja kummitustarinassa on vihdoin jotain järkeä. On vain harmi, että karmivaa loppua odotellessa löysään tarinankerrontaan ehtii kyllästyä.

Pääparia esittävät konkarinäyttelijät Harrison Ford ja Michelle Pfeiffer ovat kuitenkin rooleissaan tehokkaita, ja puhaltavat eloa laahaavaan filmiin. Aina luotettava Ford jää tällä kertaa karismastaan huolimatta lumoavan kauniin Pfeifferin varjoon, joka antaa rohkeasti kaikkensa omaa mielenterveyttään epäilevän kotirouvan roolissa. Pieniksi jäävissä sivurooleissa pääsevät vilahtamaan mallinakin tunnettu Amber Valletta, Taru Sormusten Herrasta -tähti Miranda Otto sekä Dexter-sarjassa nähty James Remar.

Elokuvan ohjaajalle, Chicagossa syntyneelle Robert Zemeckisille Salaisuus pinnan alla kuuluu uran heikoimpiin esityksiin. Kauas on jääty siitä täydellisyydestä, jota oli vuoden 1994 Oscar-suosikki Forrest Gump. Täysin kelvoton tapaus ei tämäkään kuitenkaan ole. Leffassa on yritystä hienoksi yliluonnolliseksi jännäriksi, mutta tiivistämällä olisi saatu ihmeitä aikaan.

Teksti: © 2010 Kreeta Korhola