Elämä ei hymyile Moskovasta kotiin palaavalle Rocky Balboalle (Sylvester Stallone). Vaikka suuri ja mahtava Ivan Drago (Dolph Lundgren) lyötiin kanveesiin, odottavat Rockya kotona ongelmat. Vuosien aikana kehässä saadut iskut ovat aiheuttaneet hänelle aivovaurion, jonka vuoksi nyrkkeily on nyt viimeinkin pakko lopettaa. Tämän lisäksi tilinhoitaja on kavaltanut mestarin omaisuuden ja niinpä Rockyn hulppea asunto oheistavaroineen joutuu vasaran alle.

Rocky perheineen muuttaa takaisin juurilleen, lähiöön, jossa Rocky alkaa aikansa kuluksi pyörittää vanhaa nyrkkeilysalia. Kun lupaava nyrkkeilijänalku Tommy Gunn (Tommy Morrison) saapuu salille ja pyytää Rockya managerikseen, näkee Rocky mahdollisuuden palata vielä kerran maineeseen ja parrasvaloihin. Mutta menestys tuo mukanaan myös ahneutta ja sen Rocky saa pian huomata.

Stallonen lempilapsen, Rocky Balboan saagan viides (ja ilmestyessään myös viimeiseksi tarkoitettu) osa on erittäin ristiriitainen teos, joka jättää katsojalle kitkerän maun pitkäksi aikaa. Tälläkin kertaa käsikirjoituksesta vastannut Stallone on paneutunut aiempaa enemmän draamaan kuin nyrkkeilyyn, jälkimmäistäkään toki unohtamatta. Valitettavasti vain Stallonen kynäilyt eivät ole tällä kertaa aivan mallillaan, eikä ensimmäisen Rocky-elokuvan (1976) kaltaista tarinaa saada aikaiseksi. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tätä osaa tehtäessä ole ollut aikaa tekstin hiomiseen, vaan kaikki tuntuu varsin äkkiä kokoon keitetyltä: Rockyn perheongelmat, pojan (Sage Stallone) sopeutumisvaikeudet koulussa, ahneen promoottorin (Richard Gant) jatkuvat lähentelyt ottelusopimuksen toivossa sekä Tommy Gunnin uran luominen – missään ei ole sitä uskottavuutta ja aitoutta, mitä niiltä toivoisi. Onneksi kuitenkin ohjaajana toiminut John G. Avildsen saa pidettyä homman edes kohtalaisesti koossa. Elokuvan loppuhuipentuma on surkuhupaisa.

Ydinryhmä on sama kuin muissakin Rocky-elokuvissa. Stallone on edellisosien mukaisessa iskussa ja kantaa mestarin viitan onnistuneesti loppuun asti. Talia Shire hänen vaimonaan on aina ollut omasta mielestäni hivenen ärsyttävä, mutta tällä kertaa hänkin saa synninpäästön. Burt Young, joka edellisissä osissa on pyrkinyt vain valittamaan, on perinyt vanhan Mickey-valmentajan roolin ja hänen kohdalleen on laitettu elokuvan parhaat repliikit.

Tommy Gunnia näyttelevä Tommy Morrison oli elokuvan valmistumisvaiheessa lupaava nyrkkeilijä. Morrisonin nyrkkeilyura huipentui WBO-liiton mestaruuteen vuonna 1993. Maailmanmestaruutta hän ei ikinä onnistunut voittamaan ja vauhdikas seuraelämä koitui lopulta hänen kohtalokseen, sillä Morrisonilla todettiin hiv-tartunta vuonna 1995. Nyrkkeilyuran päättyminen ajoi entisen lupauksen kurimukseen, joka johti avioeroon ja vankilaankin. Sittemmin Tommy Morrison on yrittänyt tehdä paluuta kehäneliöön, mutta varsin heikolla menestyksellä.

Rocky V on elokuva, josta olisi voinut tulla huomattavasti parempi kuin mitä se on. Tarinassa olisi ollut potentiaalia, mutta liiallinen sirpaleisuus ja tarpeettoman kova vauhti heikentävät lopputulosta huomattavasti. Ydinkolmikkoa lukuun ottamatta näyttelijäsuorituksissakaan ei ole hurraamista. Kokonaisuutena Rocky V on sarjan heikoin osa, onneksi Stallone päätti lisätä tarinaan vielä yhden luvun Rocky Balboan (2006) myötä.

© teksti: 2009 Kari Glödstaf