Rocky Balboa

Rocky Balboa (2006)

  • 4

Vieläkö vanhasta kanuunasta löytyisi kuivaa ruutia?

julkaistu 2006-01-05 / päivitetty 22.09. klo 15:03

KUVA 3

Kaikuja 70-luvulta
Kaikuja 70-luvulta 

KUVA 2

Antonio Tarver ja Sylvester Stallone
Antonio Tarver ja Sylvester Stallone 

KUVA 1

Sylvester Stallone
Sylvester Stallone  

Rocky Balboa

Ohjaus Sylvester Stallone
Näyttelijät Sylvester Stallone, Burt Young, Antonio Tarver, Geraldine Hughes
Maa Yhdysvallat
Pituus 102 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006 Metro-Goldwyn-Mayer, Rogue Marble, Columbia Pictures Corporation, Revolution Studios ja Chartoff-Winkler Productions.

30 vuotta sitten alkuperäinen Rocky-elokuva ilmestyi teattereihin. Silloin tuntematon Rocky Balboa-niminen nyrkkeilijä tuli kuuluisaksi nousemalla kehään voittamatonta mestaria Apollo Creediä vastaan. Samalla kuuluisuuteen nousi Sylvester Stallone, elokuvan pääosanäyttelijä ja käsikirjoittaja. Voittoa ei vielä tuolloin (1976) herunut, mutta neljässä jatko-osassa irtosi sitten mestaruus jos toinenkin ja Rockyn elämän ylä- ja alamäkiä kuvattiin turhankin huolellisesti. Rocky on kärsinyt elokuvissaan valtavia määriä, samoin kuin useimmat katsojat, jotka ovat näitä elokuvia menneet katsomaan.

Nyt, 30 vuotta Rocky I:n jälkeen 60-vuotias Rocky nousee kehään (toivottavasti) viimeisen kerran. Rockyn vaimo on kuollut ja suhde poikaankin on alkanut rakoilemaan. Päivät hän viettää pienessä ravintolassaan viihdyttäen asiakkaita vanhoilla nyrkkeilyjutuillaan. Mainetta tai mammonaa ei enää paljoa ole, mutta se ei näytä Rockya vaivaavan.

Yksinäisyys puolestaan vaivaa. Ja ikääntyminen. Olisi vielä paljon annettavaa, mutta eihän kukaan ole enää tosissaan kiinnostunut vanhan veteraanin jorinoista. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun ESPN:n tietokonesimuloidussa ottelussa Rocky vetää hallitsevaa mestaria Mason ”The Line” Dixonia (Antonio Tarver) lättyyn niin että paukkuu. Mediassa aletaan taas puhumaan Rockysta ja mies itsekin alkaa pohtimaan elämäänsä. Vieläkö vanhasta kanuunasta löytyisi kuivaa ruutia?

Jo ensimmäinen Rockyn jatko-osa (1979’) oli vaisua katsottavaa, seuraavista kolmesta puhumattakaan. Rocky 5 oli jo niin puistattavaa kuonaa, että oikein selkäpiitä karmi. Hieno tarina ja hahmo pilattiin täysin. Ajatus kuudennesta Rocky-elokuvasta kuulostaa tässä valossa aivan uskomattoman huonolta idealta.

Kuullessani asiasta joitakin kuukausia sitten tunsin sääliä ikääntynyttä Stallonea kohtaan, joka ei näytä osaavan lopettaa. Hänet oli helppo nähdä loppuunhakatun nyrkkeilijän vertauskuvana: turpaan tulee joka kerta, mutta mies ei vaan suostu ripustamaan hanskoja naulaan. Yllätykseni oli melkoinen, kun kävelin elokuvateatterista ulos leveä hymy kasvoillani: Rocky Balboa ei ollut lainkaan huono elokuva. Itse asiassa se oli kerrassaan hieno lopetus yhdelle menestyksekkäälle sankaritarinalle. On jotenkin sopivaa, että Stallone kirjoitti, ohjasi ja tuotti elokuvan tällä kertaa itse.

Tarinan juoni itsessään ei tietenkään ole täysin uskottava, eikä tässä muutenkaan puhuta mistään elokuvataiteen riemuvoitosta. Rocky Balboa on klassista Hollywoodia puhtaimmillaan. Elokuvan alussa sorrutaan turhaan siirappisuuteen ja dialogi on paikoin hieman kornia. Rocky Balboa on kuitenkin niin sympaattinen ja vilpitön pieni elokuva, että siitä on vaikea olla pitämättä – varsinkin jos on nuoruudessaan pitänyt alkuperäisestä Rockysta.

Elokuvasta on karsittu kaikki turha, jolloin jäljelle on jäänyt tukevaa draamaa, josta pilkahtelee toisinaan esille jopa elämänviisautta ja kokemusta. Ensimmäisen kerran 30 vuoteen Rocky-elokuva on rakennettu vankan tarinan ja henkilöhahmojen, ei nyrkkeilyn varaan. Ei nyrkkeilystä tietenkään olla kokonaan eroon hankkiuduttu: viimeisen puolituntisen aikana ilmassa on veren ja hien tuoksua ihan kuin ennen vanhaan, ja kun ilmoille kajahtaa vielä Bill Contin legendaarinen sävelmä ”Gonna Fly Now”, saattaa hieman kyynisemmänkin katselijan iho nousta kananlihalle.

Valkokankaan keskellä seisoo tietenkin Sylvester Stallone. Stallone suorittaa vanhoilla päivillään ihan yhtä kunnioitettavan urotyön kuin Rocky, hän nimittäin äityy varsin hienoon roolisuoritukseen. Hänen tulkinnassaan on miellyttävää hienovaraisuutta, joka puuttui kaikista muista Rocky-elokuvista, paitsi ensimmäisestä.

Koko tarinassa on muutenkin aistittavissa selkeää omaelämänkerrallisuutta: piiskattu ja parjattu konkari on lyöty alas, mutta ei vielä tyrmätty. Stallonen, kuten myös Rockyn, ura on ollut hyvin laskusuuntainen viime vuosina. Rocky sai vielä 60-vuotiaanakin päivänsä parrasvaloissa, ja niin näyttää käyvän myös Stallonelle. Ja hyvä niin, hän ansaitsee sen.

teksti: © 2006 Antti Honkala

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202