Scott Cooperin toinen ohjaustyö on säälimätön potretti miehestä joka menetti kaiken.
Yhdysvaltojen talous on kuralla, työpaikat ovat kortilla ja maan selkärangan luoneet teollisuuskaupungit vararikon partaalla. Esimerkiksi Detroit – autoteolliisuuden keskus – hakeutui konkurssiin heinäkuussa taloudellisen taantuman johdosta, ja tällä hetkellä useat kaupungit (mm. Chicago ja Las Vegas) taistelevat kynsin hampain välttääkseen saman kohtalon kapitalismin luvatussa maassa.
Rautakaupunki sijoittuu Braddockiin Pennsylvaniaan, jonka sijainti tunnetaan myös osana Yhdysvaltain ruostevyöhykettä. Rappeutuneen pikkukaupungin keskiössä on terästehdas, joka käytännössä työllistää kaikki kaupungin duunarit. Yksi heistä on hyvätahtoinen Russell Baze (Christian Bale), joka rehellisen uurastuksen ohella huolehtii kuolemansairaasta isästään. Kun Russellin Irakin sodasta palannut veli, Rodney (Casey Affleck), sotkeutuu laittomuuksiin, on isoveljen saatettava tämä rikollisilta poluilta.
Elokuvan tarinankulku on suorastaan julmaa; yhden virheen seuraamukset ovat ankarat ja tuottavat ikävien tapahtumien ketjureaktion. Russellin maailma murenee pala palalta ja kun jäljelle ei vaikuta jäävän menetettävää, kääntää Cooper veistä haavassa. Katsojan empatiankykyä koetellaan kohtaus toisensa jälkeen.
Cooper jäljittelee Killing Them Softlyn pessimististä visiota nyky-Amerikasta, joskin hienovaraisemmin. Televisiosta kaikuu puheita lupauksista ja muutosten tuulista Obaman astuessa valtaan, mutta Braddockin asukkaat tarkalleen tietävät että heidän on selviydyttävä lamasta omin käsin.
Työväenluokan ruumiillistuma on Rodney, joka kärsii sodan syvistä, psyykkisistä arvista. Tukea hän ei lukuisista palveluksistaan huolimatta valtiolta saa, eikä henkinen kantti kestä terästehtaassa pyörivää arkea. Vähistä vaihtoehdoista jäljelle jää uhkapelaaminen ja nyrkkeily rikollisjärjestön pyörittämissä otteluissa, oman henkensä uhalla.
Rautakaupunki on esteettisesti kaunis, joskin sisällöltään sekava; vahvan alun jälkeen tarinan fokus harhailee liian monen keskeisen hahmon toimesta. Vasta elokuvan viimeinen puolituntinen on luvattua “kosto-elokuvaa”, jossa yllätystäyteisen elokuvan kliimaksi syntyy sangen hätiköidysti ja ennalta-arvattavasti.
Cooperilla on kahden ensimmäisen ohjauksensa perusteella harvinainen kyky saada näyttelijöidensä suorituksista maksimaaliset tulokset. Jeff Bridges ansaitsi roolistaan Oscar-patsaan, kun taas aina luotettavan Balen henkeäsalpaava esitys yksinään nostaa Rautakaupungin nautittavuutta. Ilman American Hustlen viemää huomiota, Bale voisi palkintojen valossa olla mukana parhaan miespääosan keskustelussa.
Teksti: 2014 Jussi Toivola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA