Rautaa rajan taa

Rautaa rajan taa (2010)

  • 3

Kalle Kujalan dokkari Suomen suurimmasta ja kovaäänisimmästä musiikkigenrestä – metallista. Ensi-ilta 16.4.

julkaistu 2010-04-14 / päivitetty 10.05. klo 22:10

KUVA 3

Kuva: Noora Gaegae
Kuva: Noora Gaegae 

KUVA 2

Kuva: Noora Gaegae
Kuva: Noora Gaegae 

KUVA 1

Kuva: Noora Gaegae
Kuva: Noora Gaegae 

Rautaa rajan taa

Ohjaus Kalle Kujala
Näyttelijät Amorphis, Hanoi Rocks, Tuomas Holopainen, Kalle Kujala, Korpiklaani, Jone Nikula, Sonata Arctica, Eicca Toppinen
Maa Suomi
Pituus 83 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2010 Film Inc. ja Finnkino.

Kalle Kujala on tehnyt dokumentin Suomen suurimmasta ja kovaäänisimmästä musiikkigenrestä – metallista. Suomen suurimmat musiikkivientituotteet ja menestyjät maailmalla ovat olleet jo jonkin aikaa erilaiset metallibändit, kuten Nightwish, HIM, Apocalyptica, Amorphis, Children of Bodom, Negative ja Stratovarius. Listaa voisi jatkaa monilla nimillä. Kansaa, joka tuottaa näin paljon metallibändejä ja vieläpä menestyviä sellaisia, on sanottava metallikansaksi. Kuten Iron Maidenin keulahahmo Bruce Dickinson aikoinaan totesi, Helsinki on maailman metallipääkaupunki. Hyvä niin.

Jos Suomessa siis tehdään maailman paras metallimusiikki, niin miksi sen vientiä maailmalle ei tueta? Tätä kysyy Rautaa rajan taa-elokuvassaan kokematon dokumentaristi Kalle Kujala. Vaikka elokuva itsessään ei ole ongelmaton, Kujalalle on kuitenkin pakko nostaa hattua, niin suuren työn ja vaivan takana oli saada omatekoinen dokumentti elokuvateattereihin.

Kujalan ideana oli lähteä etsimään vastausta kysymykseen miksi Suomen valtio tukee niin vaatimattomasti sen (klassisen musiikin ohella) yhtä tärkeintä kulttuurivientituotetta: metallimusiikkia. Kun esimerkiksi oopperaa tuetaan kymmenillä miljoonilla, saa metallibändit tuekseen vain “yhden ministerin vuosipalkan”, kuten Kujala itse asian ilmaisee. Samalla pohditaan suomalaista musiikkikulttuuria kokonaisuutena, musiikkiviennin periaatteita, niitä keinoja, joilla aloittelevat bändit voivat päästä nosteeseen ja ihmetellään Mauri Pekkarisen lausuntoja, kuten “Kunhan tulee jotain vietävää, niin voi jatkossa jonkin verran rahaakin tulla lisää“.

Kujalan ote sinänsä musiikkibisneksen kannalta tärkeään aiheeseen on humoristinen ja kevyen pohdiskeleva. Apua filosofoinnissa hän saa Jone Nikulalta, joka onnistuu kerrankin esiintymään edukseen. Monet Nikulan esiin nostamat pointit, kuten musiikkimaailmassa epätasaisesti jakautuvat tuet, nousevat myös elokuvan kantaviksi teemoiksi. Mitään vankkaa objektiivisuutta ei kuitenkaan kannata odottaa sen enempää Nikulalta kuin Kujalaltakaan, molemmat ovat metallimiehiä henkeen ja vereen, eikä sitä todellakaan yritetä peitellä. Siksi Kujalan näkökulma nousee ongelmalliseksi kysymykseksi: haluaako hän oikeasti löytää vastauksia kysymyksiinsä, vai onko dokumentin tarkoituksena toimia metallimiesten valitusvirtenä ja vasarana, kun etsitään lisää tukiaisia?

Dokumentilla on muitakin, tosin pienempiä ongelmia. Rytmitys on hieman puuduttava, ja samoja asioita käydään läpi liikaakin, jolloin tunnelma muuttuu jankuttavaksi. Välillä tuntuu, että Kujala ei itsekään tiedä täysin, minne haluaa kerrontaansa viedä. Monet kohtaukset ovat selkeästi lavastettuja, ja sujuvat lavastukset tuovat aina oman kyseenalaisen sivumakunsa dokumentteihin. Lisäksi haastateltavien joukossa on tekijöitä, kuten Nightwishin Tuomas Holopainen, HIMin Ville Valo sekä Amorphis-kaksikko Esa Holopainen ja Niclas Etelävuori, joilla ei tunnu olevan hirveästi aikaa, eikä sanottavaa, mutta heidät on haluttu mukaan elokuvan profiilia nostamaan. Toisaalta Apocalyptican Eicca Toppisen tuoma viisaus pelastaa paljon.

Vaikka dokumentista löytyy siis vikojakin, se on kuitenkin pääpiirteittäin positiivinen ja monille tärkeä elokuva. Suomalaista metallimaailmaa on dokumentoitu kohta jo liiankin paljon, mutta Kujalan näkökulma tuntuu tuoreelta ja mielenkiintoiselta.

Teksti: © 2010 Antti Honkala

Seuraa meitä

PINNALLA

Mahershala Ali ja Viggo Mortensen

Green Book

| 18.01.

Hassu, siirappinen tie-elokuva rasismin voittamisesta ei ole erityisen hyvä konsepti, mutta Oscar-voittaja se on.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »
Annihilation, Natalie Portman

Vuoden parhaat 2018

| ELOKUVAVUOSI | 22.02.

Oscareiden aikaan on kätevää muistella viime vuoden parhaita elokuvia ja sarjoja.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan

Kaksi kuningatarta

| 31.01.

Kaksi kuningatarta, yksi saari, sama viesti: pää poikki, faktoista viis! Robbie ja Ronan ylevöittävät tunkkaista periodidraamaa.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

| DVD | 01.02.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
John David Washington ja Adam Driver

BlacKKKlansman

| Blu-ray | 01.02.

Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202