Ranskalainen viikonloppu

Le Skylab (2011)

  • 3

Vasemmistolaisen rehti avautuminen on perhedraamaksi naamioitu poliittinen julistus.

julkaistu 2012-07-06 / päivitetty 11.07. klo 09:09

TRAILERI

KUVA 4

Vuoden 1968 kapinalliset rannalla
Vuoden 1968 kapinalliset rannalla 

KUVA 3

Albertine vapauttaa saaliin
Albertine vapauttaa saaliin 

KUVA 2

Juna-asemalla kukaan ei kuule huutoasi
Juna-asemalla kukaan ei kuule huutoasi 

KUVA 1

Shampanjasosialistit
Shampanjasosialistit 

Ranskalainen viikonloppu

Ohjaus Julie Delpy
Näyttelijät Lou Avarez, Julie Delpy, Eric Elmosnimo,
Maa Ranska
Pituus 113 min
Ikäraja 12 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2011 The Film, Mars Distribution, France 2 Cinéma , Tempête Sous Un Crâne Production

Oikeisto on heiluttanut Ranskassa valtikkaa yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä lähtien. Vasta äskettäin käydyissä presidentinvaaleissa Sosialistit saivat pitkästä aikaa kansan luottamuksen. Vuonna 2011 valmistunut Ranskalainen viikonloppu (Le Skylab) on aika lailla yhden naisen turhautumisen ilmentymä. Pamfletin rustaamisen sijaan Julie Delpy on tehnyt mitä osaa, ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan.

Maalaisromantiikkaa uhkuvan mielipidekirjoituksen filmatisoinnin voi halutessaan luokitella kesäiseksi hyvänmielen elokuvaksi, jonka ansiot ovat kepeässä tunnelmassa ja monimuotoisessa pärstägalleriassa. Kyseessä on kuitenkin voimakkaasti henkilökohtainen elokuva Delpylle, eikä mikä tahansa deittileffaviritelmä. Nykypäivästä nopeasti vasemmistolaisen Mitterandin presidenttikauden aattoon, vuoteen 1979 hyppäävä ideologiatykitys on ehtaa politiikkaa.

Manifestin luonteesta huolimatta viikonlopun vietto on muotoiltu viihteelliseksi. Suurperheen jäsenet on toki jaettu kohtalaisen selkeästi oikeisto-vasemmisto –janalle, mutta puhdasta politiikkaa ei puhuta kuin lopun jo näkyessä. Tuolloinkin keskustelu muuttuu hyvin äkkiä tunteelliseksi huutamiseksi. Tässä piilee vinha totuus. Mitä suorasukaisemmin fiktiivinen teos puhuu aatteista, sitä vähemmän onnistutaan yleensä sanomaan.

Delpyn sympatioita ei tarvitse arvailla. Hieman retuperäiset, mutta sympaattiset neo-hipit laulavat anarkiasta ja puolustavat kaikkea joviaalia ja oikeudenmukaista. Ohjaajan itsensä näyttelemä rouva ei ole mikään neutraali tarkkailija Polissen valokuvaajan vanavedessä, vaan valitsee puolensa ylpeydellä.

2000-luvulla toikkaroiva kehystarina toimii lähinnä kontrastin luojana. Nykypäivän Ranska on individualistien täyttämä moderni valtio, kun taas 1970-luvun lopussa vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat vielä arvossaan. Kuvitteelliseen kultaiseen menneisyyteen hamuilu ei ole Perussuomalaisten yksinoikeus. Yhteisöllisissä arvoissa kasvanut Albertine (Lou Avarez / Karin Viard) nähdään öykkäröivänä ongelmamatkustajana, vaikka hän vain haluaa yhdistää rakkaansa.

Yksilöllisyyden kääntäminen ongelmaksi ei ole ainoa konservatiivien kotipesää ronkkiva tikku. Isoäidin syntymäpäiville saapuneista oikeistolaisista karvanaamoista löytyy paitsi hahmogallerian iljetykset ja sotahullut, niin myös tänä päivänä paheksuttujen arvojen edustajat. Siinä missä vuoden 1968 tapahtumien muistelijat ovat jatkuvasti hymy huulessa, ei Algeriaan kaipailijoita juuri naurata. Vasemmistolaisilla on yksinkertaisesti hauskempaa.

1970-luvun lopun mielipideilmaston kuvauksena Ranskalainen viikonloppu on toki kohtalaisen moralisoiva, mutta sen rehellisellä puolueellisuudella on viehätysvoimaa, vähän kuin Palefacen saarnoilla. Delpyn barrikadielokuva jättää jälkeensä hyvän mielen, oli sitten ilman ironiaa Che-paitaa kantava CCCP-ituhippi, raamattua ja Adam Smithiä heiluttava riistosika tai aatteilla hanurinsa pyyhkivä äänestämällä-ei-voi-vaikuttaa –vikisijä.

Teksti 2012: Jouko Luhtala

Seuraa meitä

PINNALLA

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa

PARASTA JUURI NYT


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Antti Honkala

VASTAAVA TOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Jouko Luhtala, Kreeta Korhola, Marjo Naumi, Marko Pekkanen, Tuija Pyhäranta, Jussi Toivola

SEURAA MEITÄ

Filmgoer RY 1999–2014
ISSN 1798-7202