Voimafantasiassa älyhuume tekee nuhjuisesta kirjailijasta liikeneron ja naistenkaatajan.
Voimafantasiassa älyhuume tekee nuhjuisesta kirjailijasta (Bradley Cooper) liikeneron ja naistenkaatajan. Teknotrillerin aihe on pop ja Cooper onnistuu läpimurtopääosansa koomisessa hahmottelussa. Elokuva on visuaalisesti raflaava, mutta pyrkyryydestä sillä on vain hyvää sanottavaa.
Informaatiokuormitetun ajan henkeen sopii pseudotieteellinen ajatus aivokapasiteetin täydestä hyödyntämisestä. Niin kutsuttujen älylääkkeiden markkinat ovat kasvussa. Valkoista ruutua pitkään tuijottanut kirjailija Eddie Morra saa yllykkeen ex-langon tarjoaman katuhuumeen NZT:n kokeilemiseen, kun tupajumiin kyllästynyt tyttöystävä (nousujohteinen Abbie Cornish) jättää.
Pilleri antaa Morralle superaivot, joilla opintojen ohimennen selaillut kirjat ja televisiosta kertynyt tietotulva järjestyvät kokonaisuudeksi. Itseluottamus kohenee, kirjaan syntyy loistava alku. Vaikutuksen hälventyessä mielen tylsyys on liikaa ja on saatava lisää. Langon epäonni koituu Morran siunaukseksi, käsiin jää kuukausien NZT-erä. Skribentin ura ei enää tyydytä vaan Morra suuntaa Wall Streetille.
Leslie Dixon on sovittanut Alan Glynnin kirjasta tarinan, joka päähenkilöstään poiketen ei milloinkaan saavuta täyttä potentiaaliaan. Protagonistin nousu pohjalta on Cooperin kertojanäänen rytmittämänä hauska, menevä ja katsojaa voimauttava. Huippuäly jää kuitenkin – kuten vaikkapa Guy Ritchien Sherlock Holmes -päivityksessä – pelkäksi sirkustempuksi.
Tarinan keskivaiheilla älyhuumeen haittapuolien synkentämät sävyt sen sijaan, ovat merkityksettömiä. Veijaritarinana alkava elokuva hidastuu Robert De Niron tylsänvarmasti näyttelemän liikepohatan mukaantuloon mennessä ja päätyy yllättävän veriseksi perässä juoksevien venäläismafiosojen kanssa. Menestysaddiktiosta ja Wall Streetin hengestä elokuvalla ei löydy pahaa sanottavaa.
Ohjaaja Neil Burger ja kuvaaja Jo Willems visualisoivat muuntunutta mielenmaisemaa kekseliäästi. Huumeen tuomien tietoisuuskatkojen kokemus on leikattu tyylikkäästi saumattomaksi kokemusvirraksi. Tavaramerkkiotoksessa kalansilmäobjektiivia ja zoomausta käyttäen on luotu loputtomalta vaikuttava optinen ajo, joka näkee läpi New Yorkin. Tempuista on tosin hurmaannuttu niin, että puhkikäyttö on lähellä.
Nopeatempoinen ja temppuisa kerronta peittää substanssin köyhyyttä vain ensimmäisen näytöksen verran. Yltiöonnellinen kooda vahvistaa, ettei alussa nostatettua kaikkivoipaisuusfantasiaa olla kritisoimassa, vaan ylistämässä. Kultalusikkaisen menestyjän voitto lopussa on ajanhengen ilmentäjänä osuva.
Teksti: © 2011 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA