Ohjaaja François Ozonin uusin elokuva Aivovaimo on keskinkertainen tuotos, jonka Ozon sovitti elokuvaksi ihailemansa näytelmän pohjalta. Aivovaimo on komedia naisten emansipaatiosta 1970-luvun Ranskassa, mutta lopulta se ei ole riittävän radikaali ollakseen vakavasti otettava feministinen elokuva eikä tarpeeksi vauhdikas ollakseen toimiva farssi.

Suzanne Pujol (Catherine Deneuve) on elänyt koko aikuisikänsä tyrannimaisen miehensä kotiorjana ja edustusvaimona. Samaan aikaan aviomies Robert Pujol (Fabrice Luchini) on johtanut Suzannen isältä perittyä tehdasta kaupungin kommunistipormestaria (Gérard Depardiue) ja ammattiyhdistysliikettä vältellen. Kun pomotteluun kyllästyneet työntekijät menevät lakkoon ja ottavat Robertin panttivangiksi, on Suzannen astuttava tehtaan johtoon.

Kuten aviomieskin tietää, Suzanne on edustava vaimo, muttei mikään koriste. Niinpä Robertin palatessa tehtaalle, ei ole enää itsestään selvää, kuka saa jatkaa johdossa. Perhesuhteetkin ovat tässä rytäkässä koetuksella.

Feministiseksi elokuvaksi Potiche on aika vaisu. Se kuvaa naisten nousua liike-elämään ja politiikkaan sovinnaisesti, ja kertoo tutun tarinan naisesta, joka ottaa ohjat käsiinsä yhteiskunnan ja lähipiirin vastustuksesta huolimatta.

Elokuvan hahmot ovat kiinnostavia, mutta niiden kehittely on jäänyt puolitiehen. Suzannen tytär on konservatiivinen isin tyttö ja poika vasemmistolainen opiskelija, joka ei haluaisi olla kaikkien vihaama pomo mutta jota toisaalta eivät kiinnosta sen enempää valtio-oppi kuin taideopinnotkaan. Lapsilla on elokuvassa suurempi rooli kuin näytelmässä, mutta tarinoita ei kerrota kokonaan. Vaikka molempien elämässä tapahtuu elokuvan aikana suuria, tapahtumiin viitataan vain sivulauseissa.

Välillä tuntuu, että Ozonin panos näytelmän sovittamisessa elokuvaksi on ollut elokuvakameroiden kantaminen näytelmälavasteiden eteen. Aivovaimo on elokuvaksi staattinen ja kuvausratkaisut kauttaaltaan tylsiä.

Aikakauden hengen mukaiset värikkäät lavasteet ja vaatteet ovat kuitenkin upeita, ja Catherine Deneuve niiden keskellä loistelias. Lavastajaa, puvustajaa ja Deneuvea onkin kiittäminen siitä, että Aivovaimo on puutteistaan huolimatta katsomisen arvoinen elokuva.

DVD: Scanboxin julkaisussa laajakuva kuvasuhteella 1.85:1, äänenä Dolby Digital 5.1.

Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta