Ylipitkä vuoristorata-ajelu nykii niin, että kyydissä saa esteettisen piiskaniskuvamman.
Huvipuistolaitteeseen pohjaavan sarjan pöhöttynyt kolmiulotteinen ja neljäs osa on tuskastuttava antielokuva. Viisihenkisen komitean kirjoittama ylipitkä vuoristorata-ajelu nykii niin, että kyydissä saa esteettisen piiskaniskuvamman.
Jack Sparrow (Johnny Depp) on kai saamassa kuolemaantuomion Lontoossa tai etsimässä miehistöä, mutta se onkin silmänkääntöä. Oikeastaan Kuningas Yrjö kaappaa hänet etsimään nuoruuden lähdettä vanhan vihollisen kapteeni Barbossan (Geoffrey Rush) komennossa.
Jottei kapteeneista olisi pulaa, hamuavat ikuista elämää myös kapteeni Mustaparta (Ian McShane) ja tämän Sparrow’ksi rekrytointitapahtumissa tekeytyvä tytär Angelica (Penélope Cruz). Varmuuden vuoksi jahdissa on vielä Espanjan laivasto.
Vaikka Gore Verbinskin kipparoima Bruckheimer-trilogia huononi tasaisesti loppua kohden, on uusi ruorimies Rob Marshall jo täysin hukassa. Suvantoja ja myrskyjä vuorotellaan mekaanisissa tasaerissä eikä draaman kaarta synny. Lopussa saavutaan apaattisen käsikirjoittamisen aalloille, jossa joka seitsemäs uusi käänne pilkkaa katsojan älyä edellistäkin pahemmin.
Orlando Bloomin ja Keira Knightleyn poistuminen merkitsee lisääntynyttä kangasaikaa Deppille. Midaksen kosketuksen 2000-luvulla saaneen näyttelijän Sparrow tuo oudosti mieleen Bridget Jones -filmatisoinnin jatko-osan; päähenkilö on loputtomasti itseään toistava karikatyyrin karikatyyri.
Deadwoodista lähtien Hollywood-uraa luonut Ian McShane on seikkailufantasian harvoja iloja. HBO-sarjassa täydellistetty synkkä presenssi erottuu siinä, ettei se kanssanäyttelijöiden suoritusten tapaan tunnu pelkältä vitsiltä. Cruz on Hollywood-uran linjassa lähinnä eksoottinen kaunotar, tuore Oscar-ehdokas Rush ei säväytä.
Hans Zimmerin musiikki on rasittavaa sahaamista, hätäinen leikkaus ja konservatiivinen kuvakieli Hollywoodin laadukkaan mitäänsanomattomuuden rautaisen lain tuotosta. Vaativat lavastukset, maskeeraukset ja valaistukset eivät niiden vuoksi juuri pääse oikeuksiinsa.
Ilman yksiselitteisesti rumentavaa 3D-himmennystäkin Vierailla vesillä on jättiluokassa melko vaatimattoman näköinen. Disney-pomo Rich Rossin sanotaan ajaneen budjettiin kolmanneksen leikkaukset. Kuriositeettina mainittakoon myös, että imagonpehmennyksen Disneyn piirrosanimaatiossa aikanaan saaneet merenneidot tekevät nyt verisen paluun.
Huvipuistoelokuva muistuttaa raadollisessa kaupallisuudessaan jopa 2000-luvun kauhukomediaa Pienin painajainen perheessä. Ajanhukkaa.
Teksti: © 2011 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA