Wim Wendersin poikkeuksellinen 3D-taide-elokuva antaa uutta ekspressiivisyyttä modernin tanssin pioneeri Pina Bauschin töille. Insipiroiva ja elinvoimainen retrospektiivi löytää esikuvansa tavoin uusia käyttötapoja välineelleen.

Modernia tanssia nykyteatteriin töissään yhdistellyt Bausch kuoli yllättäen Wendersin valmistellessa tribuuttielokuvaansa. Tanssijakoreografin ryhmä Tanztheater Wuppertal kannusti ohjaajan jatkaamaan projektin kanssa. Tuoreena kuolema luo dokumentille ja tanssielokuvalle haikean taustaväreen.

Kerronta on rytmitetty jäsenten muistelujen, arkistomateriaalin ja 3D-kuvattujen tanssijaksojen vaihtelun kautta. Laajempana kehyksenä toimivat Bauschin neljä työtä Le sacre du printemps, Café Mueller, Kontakthof ja Vollmond, joista nähdään pitkähköjä otteita.

Nuo otteet ovat luultavasti toistaiseksi parasta 3D-elokuvaa: ruumiillisella läsnäolollaan mukaansa tempaavaa ja kokonaisvaltaisesti innostavaa visuaalista riemujuhlaa. Bauschin töille keskeinen ruumiinkieli nousee lähikuvissa ja lintuperspektiivistä ilmaisuvoimaltaan ylivertaiseksi.

Tanssia nähdään paitsi katsojille luodulla kuvitteellisella teatterilavalla, myös Wuppertalin kaupungin ja lähialueen valossa kylpevissä, avarissa, yllättävissä ja mielikuvitusta stimuloivissa tiloissa. Kohtauksilla Wenders heittää tanssin paitsi käytännössä, myös taiteellisesti maailmaa kohti, avaa Bauschin töiden kaipuuta lavalta elokuvan keinoin.

Aivan täydellinen Pina ei ole. Puolivälin kohdilla kerronta näyttää suuntaavan pohdiskelevaan, perinteisen dokumentin verbaalisempaan suuntaa, jolloin veto hetkeksi katoaa. Pian taas tanssitaan tehtaiden pihoilla ja sisällä, vuorilla ja vesisateessa, oi iloa!

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita.

Teksti: © 2011 Aleksi Salonen