Paul Sheldon on kuuluisa kirjailija, joka on saanut Misery Chastain-romaaneillaan faneja ympäri maailmaa. Muttei kuitenkaan ketään samanlaista kuin Annie Wilkes. Sillä Annie on hänen ykkösfaninsa.

Sheldon on palaamassa uuden kirjansa viimeistelymatkalta Coloradosta, kun hän menettää lumipyryssä autonsa hallinnan ja syöksyy rotkoon. Kuolemaisillaan olevan kirjailijan löytää Wilkes, entinen sairaanhoitaja, joka vie tämän kotiinsa toipumaan onnettomuudesta. Aluksi kaikki sujuu hyvin, kunnes Annie saa käsiinsä Sheldonin uusimman kirjan. Sen loppu ei nimittäin ole Annien mieleen…

Tarina perustuu Stephen Kingin samannimiseen kirjaan. Kingin kirjojahan on filmatisoitu ahkerasti, tosin vaihtelevalla menestyksellä, eikä joukkoon ole mahtunut kuin muutama onnistunut teos. Jo aiemminkin Kingin tekstiä (Stand by me – viimeinen kesä) filmannut Rob Reiner tekee jälleen laatutyötä ja luo erään parhaista, ellei jopa parhaimman, King -filmatisoinneista. Hän tuo kirjasta esiin olennaisimmat eikä sorru turhaan maalailuun, vaan luo katsojan ihasteltavaksi Hitchcock -tyylisen, suljetun tilan trillerin, joka pitää otteessaan tiukasti loppuun saakka. Ja pisteet Reinerille siitä, ettei elokuvan loppu ole tutun Hollywood -kaavan mukainen, vaan että jollekin voi todella jäädä traumoja menneistä.

Pääosanäyttelijöiden suoritukset ovat erinomaisia läpi elokuvan. James Caan, jonka uralle ei kohokohtia ole liiemmälti sattunut sitten Kummisetä-elokuvan, on todenmukainen ja uskottava epätoivoisen Sheldonina. Mies tuo hyvin julki sen epätoivon, turhautuneisuuden ja raivon, johon tilanne on hänet ajanut vasten hänen tahtoaan. Hänen toistuvasti epäonnistuvat pakoyrityksensä herättävät katsojankin tunteet miestä kohtaan: mikä oikein on tuo hirviö joka häntä pitää vankinaan? Kathy Bates (Dolores Claiborne, Titanic) on aikamme vakuuttavimpia näyttelijättäriä. Piinassa hän tekee kenties yhden uransa upeimmista roolisuorituksista maanis-depressiivisenä, äkkipikaisena sairaanhoitaja Annie Wilkesinä. Hän heittäytyy rooliinsa sellaisella intohimolla ja uskottavuudella, että välillä on helppoa luulla hänen olevan tosissaan. Suotta hänelle ei myönnetty parhaan naispääosan Oscaria tästä elokuvasta. Sivuosan esittäjiä on vähän, sillä elokuva keskittyy kahden päähenkilön välienselvittelyyn. Mutta ne muutamat joita elokuvassa on, tekevät työnsä moitteettomasti. Onpa joukossa myöskin muuan Lauren Bacall.

teksti: © 2001 Kari Glödstaf