Ang Lee on tavoilleen uskollisesti tehnyt erinomaisen filmatisoinnin Yann Martellin eksoottisesta uskon allegoriasta.
Piin elämä vaikuttaa siltä harvinaiselta elokuvalta, joka on sekä riittävän kepeäliikkeinen suuren yleisön suosikiksi että tyylitajuinen ja rikas harrastuneemmille. Tapahtumiltaan se sijoittuu avomerellä ajelehtivalle soutuveneelle kuin eksistentialistinen haiku, mutta on kuviltaan ilotulitus kirpeänä kevätiltana.
Yann Martellin palkitun romaanin filmatisoinnin ruorimiehenä on eittämättä suveereeneimmilla genrejaloilla siunattu nykyohjaaja, taiwanilaissyntyinen Ang Lee. Filosofisesti pohdiskelevan kirjan muoto on muuta kuin ilmeisen elokuvallinen, mutta sen värikkäät yksityiskohdat ovat tarjonneet stimuloivan lähtöpisteen.
Setänsä unelmien uimalan mukaan nimetty intialaispoika Piscine Molitor Patel eli Pi, kasvaa eläintarhaa pitävän ja Intian modernisaatiota rationalismin voimin kannattavan isän sekä uskontoon avomielisesti suhtautuvan äidin välissä. Isän viileän vakuuttavista argumenteista huolimatta lahjakas poika kiinnostuu uskontojen “buffet-pöydästä” muodostaen niistä oman yleishengellisen vakaumuksensa.
Perheen taloudellisten olojen pakossa tekemä nooanarkillinen laivamatka Kanadaan päätyy visuaalisesti sykähdyttävän myrskyn silmässä katastrofiin, jossa Pi jää bengalintiikerin kanssa kaksin soutuveneelle, keskelle Tyyntä valtamerta. Kehystarinassa – joka ei muodostaan huolimatta ole konventionaalisesti, vaan temaattisesti motivoitu – aikuinen Pi kertoo tarinansa journalistille, joka on Martellin tai katsojan paikanpitäjä.
Yhtäältä on haaksirikkoutuneen pirskahteleva, uskomaton selviytymistarina avomeren, nälän ja bengalintiikerin kynsistä. Lee loihtii kankaalle taianomaisia, eksoottisia näkyjä, jotka shokeeraavan pikakuvatulituksen sijaan saavat arvoisensa kestoisten ja selkeästi hahmotettavien otosten muodon. Maalauksellinen kuvakieli on kertakaikkisen juovuttavaa.
Piin elämän kaunis stereoskopian käyttö – eritoten mieleen piirtyy uimarin siluetti lasinkirkkaan veden syvyyksissä – vahvistaa ilmeiseksi käyneen totuuden, jonka mukaan 3D:n mielikuvituksekas käyttö kulkee käsi kädessä muun elokuvallisen näkemyksellisyyden kanssa. Lee liittyy siihen tekniikalla onnistuneiden ohjaajien joukkoon, johon lukeutuvat ainakin Herzog, Wenders, Spielberg ja Branagh.
Kirjailija Martell on todennut elokuvan alkuperäisteosta hieman maallisemman, yksiselitteisemmän tulkinnan olevan kunnianhimoltaan matalampi. Leen Piin elämä ei kuitenkaan säästele vähääkään kuvittaessaan sitä, kuinka hyvä tarina “Jumala” on. Ateistin näkökannalta siirto uskonnollisuudesta “henkisyyteen” on täysin tervetullut.
Teksti 2012: Aleksi Salonen
Blu-ray teksti 2013: Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA