Mars tuntuu kotoisimmalta punaiselta planeetalta. Retkikuntia heitetään kuuraketteihin ja sukkula-mobiileihin ja laukaistaan kohti avaruuden möllyköitä, joista yritetään perille päästyä haravoida jotain elollista. Operaatio Mars (Mission to Mars a.k.a. M2M) erottuu edukseen etäisyyttä ottavana ja osittain pohdiskelevana science fictionina. Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailusta vaikutteita napannut elokuva on kerännyt ympärilleen nimekkäitä, mutta ennestään jo vakavia rooleja tehneitä näyttelijöitä. Gary Sinise (Forrest Gump), joka on vaihteeksi kiltin miehen roolissa ja samaten myös Tim Robbins (Kavahda naapuriasi). Elokuvan on ohjannut useista menestyselokuvista tuttu Brian De Palma, joka luottaa tietotekniikan voimaan ja huippunäyttelijöihinsä kuten myös harkittuun käsikirjoitukseen.

Elokuvan käsikirjoitus perustuu Lowell Cannonin, Jim Thomasin ja John Thomasin novelliin, joiden vaikutus näkyy filmillä hyvin. Tekstin tarjoamat puitteet kaatuvat osittain, vaikka nätillä grafiikalla onkin siloiteltu paljon. Ensimmäinen yhteys (1997) filmistä syvempää ajattelua lainannut leffa pohdiskelee paljon samoja asioita ja samalla tavalla. Operaatio Mars poikkeaa tyypillisestä scifistä juuri rauhallisen ja jännärimäisen tunnelmansa avulla, eikä se pyri mässäilemään vihreillä ukoilla ja virtuaalipyssyillä (tätä varten on Star Warsit).

Vaikka Operaatio Mars ei olekaan suuri avaruusseikkailu onnistuu se jossain mielessä. Käteen jää edes jonkinlainen fiilis. De Palma tekee kivan scifin, joka ei pröystäile tehosteilla eikä pahvisilla hahmoilla, vaan luo jännitystä ja paikoin onnsitunutta draamaa. Gary Sinise kuten myös Jerry O’Connell ovat epäonnistuneita hahmoja, entisenä astronauttina ja tietokonefriikkinä. Vaikka hahmojen taustat jäävät selittelyjenkin jälkeen aukkoisiksi, toimii juoni siedettävästi. Filmillä vilahtaa myös suomalainen näyttelijä Jukka Joensuu pappina.

Parit pahat hassit leffa tekee kuitenkin. Gary Sinisen päätös loppukohtauksessa on yhtä syvältä mistä Bruce Willis porasi öljyä Armageddonissa. Ja toisena epäkohtana on ohjaajan tai jonkun muun tekemä väärä olettamus: Tietääkseni avaruus muodostuu erittäin harvassa olevasta massasta, jonka tiheys on minimaalinen. Täten lämpötilan muodostuminen on mahdotonta, koska ei ole materiaalia johon lämpö voisi sitoutua. Kuinka siis polttoaine voi jäätyä avaruudessa?

teksti: © 2001 Raimo Miettinen