Orvoksi jäänyt yhdeksänvuotias Oliver Twist karkaa maaseudulta suurkaupungin vilinään.
Roman Polanskin elokuvaversiointi Charles Dickensin romaanista Oliver Twist onnistui ohittamaan kotimaiset valkokankaamme täysin. Seikka on sinänsä mielenkiintoinen, kun kyseessä on kuitenkin yksi arvostetun ohjaajan parhaista myöhäiskauden töistä. Tuo vuonna 1933 syntynyt mestariohjaaja ei todellakaan näytä laantumisen merkkejä. Raskaamman puoleisen Pianistin jälkeen Polanski tarttui hieman kevyempään materiaaliin. Hän halusi tehdä jonkun elokuvan nimenomaan lapsilleen ja tuloksena syntyi elokuvaversio Charles Dickensin Oliver Twististä.
Tekijät ovat joutuneet karsimaan Dickensin alkuperäisteoksesta todella paljon tavaraa. Vaikka Twistin orpokoti–jakso sivuutetaan todella nopeasti, on jokaiseen kuvaan saatu juuri tarvittava määrä informaatiota ettei tarina kärsisi. Myös runsaat sivuhenkilöt ja –juonikoukerot on typistetty Twistin näkökulmaan ja yhden tarinan seuraamiseen. Itse Twistiä esittää nuori lupaus Barney Clark ja hänen poikaporukkansa suojelijaa Ben Kingsley (Gandhi, Schindlerin lista). Muut osat on täytetty englantilaisilla luonnenäyttelijöillä ja avustajilla.
Oliver Twistissä yhdistyy Polanskin vuosien varrella kerätyt vahvuudet ja tunnistettava tyyli. Vuoden 2002 Pianisti on antanut kyvyt hallita suuria joukkoja ja lavasteita, kun taas alkuaikojen elokuvien kameraliikkeet ovat pysyneet vahvasti mukana. Polanski ei ole ikinä niin sanotusti pelännyt kameraa, vaan ottanut sen selkeäksi apuvälineeksi tarinan kertomisessa. Oliver Twistissä ei kuitenkaan mennä liiallisuuksiin eikä Repulsionin tai Rosemaryn painajaisen kaltaiseen kikkailuun sorruta. Tällä kertaa pääosassa on tarina ja sen kuljetus.
Mielenkiintoista elokuvassa on Twistin asema, ei niinkään ihmisenä, vaan objektina. Twistillä on elokuvassa melkein vähiten repliikkejä ja useimmiten hän vain seisoo sivustakatsojan asemassa, tarkkaillen muita. Twist on myös elokuvan johtomotiivi ja asia johon jokainen haluaa iskeä kyntensä. Kaikki haluavat onnea ja naivia pyhyyttä jota tuo pikkupoika edustaa ja heti kun sen menettää se halutaan takaisin. Tästä syntyy lukuisia juonenkäänteitä, jotka pitävät tarinan elossa ja liikkeessä. Polanski kuvaa Twistin ympärille kehkeytyvät ihmiskiemurat ja sivujuonet hyvin. Tarina kiehtoo ja pitää katsojan mukanaan koko elokuvan ajan.
Suosittelen lämpimästi niin isoille kuin pienillekin.
teksti: © 2006 Otto Kylmälä
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA