Steven Soderbergh on ohjaaja monien menestyselokuvien takaa (Erin Brockovich, Trafficin. Ocean’s Eleven – Korkeat panokset (aka. Ocean’s 11) jatkaa komeasti jo vakuuttavaa ketjua.

Frank Sinatran tähdittämästä vuonna 1960 filmatisoidusta Kovat kaverit (Ocean’s Eleven) toimintajännäristä on Soderberghin käsissä väsätty vauhdikas veijarihenkinen uusintakuvaus, jossa on kiiltoa ja säihkettä yhtä paljon kuin kasinokaupunki Las Vegas voi tarjota. Elokuvataivaan kiiltoa on kerätty tähän George Clooneyn, Brad Pittin ja Matt Damonin voimalla. Tämän lisäksi kaupungin valoloistossa katuja tallaavat Don Cheadle, Bernie Mac ja Andy Carcia. Ja viimeisimpänä ja vähäisimpänä Erin Brockovichissa jo Soderberghin kanssa yhteistyön aloittanut Julia Roberts. Ocean’s Eleven sisältää kovan näyttelijäkaartin ja kiiltäväksi vahatun pinnan, joten jo pienellä markkinoinnilla elokuvasta tuli yleisömenestys.

Ocean’s Eleven on “caper movie”, jossa veijarimaisesti toisilleen nälvivät entinen vankilakundi Ocean (Clooney, Kolme kuningasta) ja tämän yksitoista toveria ja samalla suunnittelevat suurta keikkaa kolmen kasinon rahavaroihin. Armanin puvut päällä ja Martini -lasit kädessä Ocean ja Ryan (Pitt, Snatch – hävyttömät) hankkivat aluksi tarvittavan määrän ammattitaitoisia rikollisia jakamaan tulevaa röystösaalista. Joukkoon mahtuu röystökeikan vaatimat spesialistit pyroteknikoista akrobaatteihin. Kasinokeisari Benedict (Andy Carcia) saa olla varuillaan rahavaroistaan. 150 miljoonaa dollaria ovat kuitenkin maailman parhainten suojattujen turvajärjestelmien takana. Danny Oceanin yksitoista “sormea” janoavat kuitenkin tätä rahasummaa.

Steven Soderberghin tyylikäs röystöelokuva on komeat puitteet omaava toimintajännäri. Sen dialogi on purevaa, ei yhtä purevaa mitä Quetin Tarantinon kirjoittamat, mutta varmasti suupielet kaarelle nostavaa. Päähenkilöt Clooney ja Pitt ovat viimeisen päälle vahattuja viimeistä repliikkiä myöden. Hahmot Ocean ja Ryan toimivat kylmäpäisesti ja ammattitaitoisesti, heidän kanssaan voisi hyvinkin putsata paikallispankin, mutta omia rahoja heille ei kannata jättää. Pääkaksikon lisäksi elokuvassa on reilu kourallinen muita loistavasti kirjoitettuja hahmoja, joiden osallisuutta röystökeikkaan seuraa mielihyvin. Ocean ja hänen yksitoista toveria ovatkin iso lähde erilaisille sivujuonille, joille elokuva voi vähäksi aikaa risteillä, onneksi se ei sentään eksy niille.

George Clayton Johnsonin ja Jack Golden Russellin käsikirjoitukseen perustuva uusintafilmaus on rakennettu hollywood-sääntöjen mukaisesti. Tarinan lähtöideana tuntuu olleen mahdollisimman tyylikäs elokuva, jossa onkin onnistuttu nappiin. Tämän seurauksena tarina kulkee hieman ennakoitavasti eikä hahmoistakaan muodostu kovin moniulotteisia. Hahmot ovat aivan viimeisiä loppuyhteenvetoja ilman pelkkiä “ensimmäisen repliikin” -asteelle jääviä pahvitauluja, toisaalta tällainen ei suuremmin haittaa, kun kyseessä on mahdollisimman tyylikäs elokuva. Tyylikäs tarkoittaa nokkelaa sanailua, ovelia röystöratkaisuja ja niiden toteuttamista vauhdikkaalla toiminnalla sekä siedettävää käsikirjoitusta.

Ocean’s Eleven täyttää pitkälti sen mitä se antaa odottaa. Elokuvaa ei sopinutkaan lähteä katsomaan vakavalla asenteella, joka olisi hyvinkin pilannut koko nautinnon. Elokuva on Guy Ritchien elokuvien tyylinen, hieman ehkä tarantinomainen, koristeltuna 60-lukulaisin vaikuttein. Se on siis tyylikäs.

teksti: © 2002 Raimo Miettinen