Filmgoer julkaisi elokuvasta poikkeuksellisesti kaksi arviota. Lue Tuija Pyhärannan arvio täältä.

Tran Anh Hungin sovitus Haruki Murakamin suositusta romaanista ei ole järin mukaansatempaava, mutta kaunis kertomakieli tekee asiasta lähes sivuseikan. Kasvutarinan monissa hetkissä on henkilökohtaista, eteeristä hehkua.

Tranin lähestyminen laajaan introspektiiviseen lähdeteokseen on puristaa siitä edustavia, kokemuksellisia katkelmia. Ohjaaja-käsikirjoittajan taju kohtausten alun ja lopun oikealle hetkelle on ilmiömäinen, monet niistä muistuttavat täysin muistojen fragmentaarista luonnetta.

Kertomusta parhaan ystävän itsemurhan varjossa elävän Toru Watanaben (Kenichi Matsuyama) yliopistovuosista kuljetetaan nopeasti ja vähin selityksin. Sivuosahahmojen ja 60-luvun lopun opiskelijamielenosoitusten kuvailua ja roolia onkin supistettu. Taidokkuudesta kertoo tapahtumien art house -eksposition helppotajuisuus.

Pääaiheita ovat yksipuolinen ja epätahtinen rakkaus sekä ulkopuolisuus ja eristäytyminen ympäröivästä yhteiskunnasta. Teemat ja niiden naturalistisrunollinen kuvaustapa ovat tuttuja useiden aasialaismestereiden, kuten Hou Hsiao-Hsienin, Wong Kar-wain ja Tsai Ming-Liangin töistä.

Huomion Norwegian Woodissa kiinnittää seksuaalisuuden yhtäaikaisen suora ja harras kuvailu. Mieleen palaakin paikoin myös Apichatpong Weerasethakulin Blissfully Yours. Molemmat ovat mainiota vastalääkettä Hollywoodin ongelmalliselle ja lokeroivalle seksikuvalle.

Kahden yllä mainitun ohjaajan kuvaajanakin tunnetun veteraani Ping Bin Leen palkittu kamera liikkuu verkkaisesti hahmojen rinnalla, käyttäen toisinaan liikkeen parina optisia ajoja hienovaraisesti vierauttavana tehokeinona.

Tranin luottoleikkaaja Mario Battistel pitää vauhtia yllä, matalatempoisista kohtauksista liutaan toisiin unenomaisen vikkelästi. Ominaista on draamallisen latauksen aaltoileva luonne, joka tyyneimmillään luo etäisen, joskin esteettisesti vakuuttavan vaikutelman.

There Will Be Bloodissa nykyklassisia sävyjä onnistuneesti hyödyntäneen Jonny Greenwoodin jousipainotteinen musiikkiraita on olennainen tunnelmanluoja.

Pääsosassa Kenichi Matsuyama on pidättyväinen, mutta passiivisen hahmon kasvoilla vilahtaa välillä oikein ajoitettu hermostunut väre. Lännessä Babelista ja Brothers Bloomista tunnettu Rinko Kikuchi nähdään toisessa naispääosassa.

Teksti: © 2011 Aleksi Salonen

Lue myös Tuija Pyhärannan arvio elokuvasta»