Tran Anh Hung sovittaa Haruki Murakamin huippusuositun romaanin valkokankaalle.
Japanilainen bestseller-kirjailija Haruki Murakami ei ole ollut kovin innokas antamaan teoksiaan elokuvaohjaajien tulkittaviksi. Onneksi ohjaaja Tran sai käännettyä Murakamin pään, ja nyt elokuvateattereissa nähdään Tranin sovitus Murakamin läpimurtoromaanista Norwegian Wood.
Norwegian Wood on visuaalisesti häikäisevän kaunis ja koskettava kertomus yksinäisyydestä ja rikkinäisestä rakkaudesta. Tran Anh Hungin ohjaus on herkkää ja tarinaa viedään harppauksittain eteenpäin pienten kuvallisten vihjeiden avulla.
Nuoret rakastavaiset Naoko (Rinko Kikuchi) ja Kizuki (Kengo Kôra) ovat kasvaneet yhdessä Kizukin parhaan ystävän Watanaben (Kenichi Matsuyama) kanssa. Kizukin tehtyä itsemurhan vain 17-vuotiaana Watanabe haluaa paeta muistoja ja muuttaa Tokioon opiskelemaan. Kun Naoko ja Watanabe kohtaavat sattumalta uudelleen, huomaavat he rakastuvansa. Kaipuu menetettyä ystävää kohtaan toisaalta yhdistää ja toisaalta erottaa paria.
Watanabea repivät tunteet kahteen suuntaan. Herkkä ja lyyrisen kaunis mutta itsemurhan järkyttämä Naoko asuu mielisairaalassa, ja pari pääsee tapaamaan toisiaan vain harvoin. Yliopistolla Watanabe viettää aikaansa suloisen, hauskan ja mutkattoman Midorin (Kiko Mizuhara) kanssa.
Tulisiko Watanaben valita epätoivoinen rakkaus vai yksinkertainen onni? Vai satuttaako rakkaus aina?
Tran Anh Hung kertoo traagista tarinaa herkästi pienten yksityiskohtien avulla. Oman merkittävän roolinsa elokuvassa saa maisemakuvaus. Upeat metsäiset vuoristot ja karut kalliot kertovat katsojalle päähenkilöiden mielentilasta siinä missä vaihtuvat säätilatkin. Ajanmukainen sisustus ja puvustus sijoittavat tarinan aikaan ja paikkaan. Norwegian Woodin 60-luku ei näytä hiukkaakaan kornilta vaan kauniilta ja uskottavalta.
Musiikkiraidalla vuorottelevat jouhevasti saksalaisen Can-yhtyeen kokeellinen rock sekä Johnny Greenwoodin herkät kitarasävellykset ja jousiorkesterimusiikki. Greenwoodin kauniit musiikit tukevat tarinaa, mutta elokuvassa ollaan myös kiitettävän paljon hiljaa. Nimensä elokuva on saanut The Beatlesin Norwegian Wood -kappaleesta.
Hienovarainen kerronta, vähäinen dialogi ja hiljaisuus eivät vaimenna dramatiikkaa – päinvastoin. Kun kuvassa näytetään kalliolla huutava mies, mutta ääniraidalla kuullaan vain satunnainen korahdus ja myrskyävän meren kohina, on näky vaikuttava. Hiljaisuus nostaa kuvakerronnan entistä merkittävämpään osaan ja pienet yksityiskohdat saavat niiden ansaitseman arvon.
Murakamin Norwegian Wood on kaikkien aikojen myydyin japanilainen romaani. Se on helppo uskoa, mikäli alkuperäisteos pääsee lähellekään elokuvasovituksen tasoa.
Lisämateriaalia on runsaasti, mutta festivaaleilla ja juhlissa kuvatut haastattelut jäävät pinnallisiksi. Kulissien takana -dokumentti sen sijaan on kiinnostava katsaus elokuvan tekoon, jossa ääneen pääsevät ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi myös Norwegian Woodin teknisestä toteutuksesta vastanneet tekijät.
Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA