Natural Born Killers

Natural Born Killers (1994)

  • 3

Oliver Stonen Natural Born Killers on satiiri siitä, kun tappajista tulee mediatähtiä.

julkaistu 2009-09-17 / päivitetty 12.11. klo 15:03

KUVA 1

Woody Harrelson, Juliette Lewis
Woody Harrelson, Juliette Lewis 

Natural Born Killers

Ohjaus Oliver Stone
Näyttelijät Woody Harrelson, Juliette Lewis, Tom Sizemore, Rodney Dangerfield, Everett Quinton, Jared Harris, Pruitt Taylor Vince, Edie McClurg, Robert Downey Jr., Kirk Baltz
Maa Yhdysvallat
Pituus 118 min
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Oliver Stonen Natural Born Killers (1994) on elokuva nyky-Amerikasta tai pikemminkin sen muodosta, joka kuvataan uutena Baabelina tai Moolokin kitana.

Kahden umpisadistisen massamurhaajan — Mickey (Woody Harrelson), Mallory (Juliette Lewis) — tapporeissu muuttuu valtavaksi mediakertomukseksi, koska siitä tulee päivittäinen puheenaihe ja uutiskatsausten runkomateriaalia. 90-luvun Bonniea ja Clydea fanittavat ihmiset maapallon ympäri, kiitos amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin. He ovat suuria kuin pop-tähdet.

Satiiri on siinä, että mikään ei ole medialle pyhää, koska se on telakoitu markkinatalouden sääntöihin. Jos jokin myy, se myy, ja sitä pitää saada vapaasti myydä. Eettiset kysymykset realisoituvat vasta, jos ne vaikuttavat tuottoon. Tätä ennen kaikki on vapaata riistaa.

Elokuvan kosmoksesta on tietoisesti poistettu moraali. Ihmiset haluavat nähdä tätä veristä rellestystä ja kuluttavat sitä runsaasti. Tässä ei välttämättä karrikoida. Arjen väkivalta on runsaasti läsnä amerikkalaisessa mediassa eri televisio-ohjelmien muodossa. Se, että uutishelikopterit jahtaavat yhtä rikollista, kertoo vain siitä, että näytös esitetään myöhemmin usealla kanavalla.

Satiiria, joka ei ole hienovaraista nähnytkään, tukee psykedeelinen kuvakerronta. Käytössä on suuri määrä kerrontamuotoja alkaen mustavalkoisesta westernistä surrealistiseen piirrosanimaatioon. Usein se menee itsetietoiseksi kikkailuksi. Juoni on yksinkertainen — jahdattu parivaljakko teurastaa siviilejä — mutta jokainen kohtaus on kuvaltaan vinksahtanut. Paljon käytetään värifilttereitä. Ulkokuori on sekin satiiria: se pilkkaa 90-luvulla yleistynyttä kuumeista musiikkivideokerrontaa.

Noidankehä on itseriittoinen. Murhaajat haluavat, että heidät tunnetaan; media on valmis heidät tunnetuiksi julistamaan. He jättävät aina eloon yhden todistajan kertomaan jälkipolville ja medialle, kunnes lopussa muutos on täydellinen: ihmistodistajan sijaan videokamera hoitaa homman.

Natural Born Killersia on heppoisesti pidetty syynä useisiin tosielämän murhasarjoihin, koska se esittää, kuinka murhaamalla voi saada kuuluisuutta. Rikosta keinona saada mainetta ei ole elokuva keksinyt, vaan yhteys on vanhempaa perua. Se pikemminkin näyttää, kuinka järjettömän suureksi massamedia voi tapahtuman kasvattaa riippumatta siitä, pitäisikö näin antaa käydä.

Tappaja antaa myös paljon jäljitellyn nihilismissä ja anarkiassa rypevän argumentin sen puolesta, miksi hänen tekonsa ovat oikeutettuja. Tässä perustetaan tappamisen ideologia. Mutta se on hölynpölyä, jossa luonto on ymmärretty väärin ja jossa höpistään moraalinormeista heikkojen keksintönä, vaikka nämä valmiudet ovat ihmisiin geneettisellä tasolla koodattuja (esimerkiksi kaikissa kulttuureissa huijaaminen ja väkivalta tuomitaan, mutta altruismi nähdään hyvänä asiana).

Natural Born Killers ärsyttää samalla tavoin kuin Rob Zombien elokuvatuotanto, joskaan Zombie ei tee parodiaa tai pakene metatasolle vastuuta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pahalle annetaan sankarin voimat. Kun esimerkiksi Natural Born Killersissä murhaajat on teljetty vankilaan, he sankarimaisella näppäryydellä vapauttavat itsensä. Käynnistyy uusi verilöyly. Käänne hyökkää vastaan katsojan käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Se on yhtä helppo valinta, kuin säpsähdykset — äkilliset äänipiikit, kulman takaa hyökkäävä peto — keinona luoda kauhua.

Rousseau/Freud kirjoitti romantisoivasti, kuinka normeja rikkova eli rikoksia tekevä ihminen on jotenkin vapaampi, koska hänen mieltymyksiään ei silloin ahdistava kulttuuri kahlitse. Natural Born Killersin parivaljakko edustaa vapauden ääripäätä. He tekevät mitä lystäävät, usein teloittavat tuntemattomia hymy kasvoilla.

Hillitön draivi, räjähdysmäinen seksuaalisuus ja väkivalta ovat kuin olennolla, joka on pumpattu täyteen piristeitä. Ehkä Stonen olisikin pitänyt ohjata Hunter S. Thompsonin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa?

Ironista onkin, kuinka elokuvasta infantilismin vaaroista on tullut infantiilien suosikkiteoksia. Älkää herran tähden katsoko tätä elokuvaa, jos luulette, että Orwellin Eläinten vallankumous kertoo maatilan eläinten arjesta tai että Kafka oli hyönteistutkija.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202