Kotimaisten ohjaajien kärkikastiin kolmella edellisellään kavunnut Dome Karukoski (Tyttö sinä olet tähti, Tummien perhosten koti, Kielletty hedelmä) tarkastelee uutuudellaan suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Miljöö on talvinen lappi, aikajänne yksi yö. Keskiössä kolme joutilasta (Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen) ja nainen (Pamela Tola).

Muodoltaan Napapiirin sankarit on road movie -kerrontaa mukaileva farssi. Janne (Vatanen) ryyppää avovaimonsa Inarin (Tola) digiboksiin tarkoitetut rahat, ja tyttö antaa tälle aamuun asti aikaa tuoda uuden vastaanottimen. Liikkeet ovat tietenkin kiinni, joten Janne lähtee Kapun (Pääkkönen) ja Räihäsen (Lavikainen) kanssa kohti Rovaniemen keskustaa.

Matka johtaa paitsi Rolloon, myös alueen ja sen asukkien luontoon. Kuva Lapista on osin romanttinen, mutta käsikirjoitus huomioi myös kolikon kääntöpuolet: työttömyyden ja itsemurhat. Kapu kiteyttää jälkimmäisen alun ja lopun puheenvuoroillaan. Äitinsä luona yhä asuva Räihänen kokee matkalla ensirakkautensa. Janne vie mukanaan oppeja parisuhteen dynamiikasta.

Huumori on kovin väkinäistä, huomiot suomalaisesta miehestä huolimattomia. Kolmikkoa ajetaan absurdista tilanteesta toiseen, mutta kun ei naurata, ei myöskään kosketa. On bikiniasuisia nymfomaaneja ja alastomia venäläisiä värikuula-aseen kanssa. Vauhdilla Chicagoon toimi, koska hillitöntä huumoria varjosti inhimillinen tragedia, jota ei alleviivattu ennen loppua. Sen hahmokirjoitus oli kokoluokkaa tarkempaa kuin Napapiirin sankarien kevyet hahmotelmat.

Jussi Vatanen on akuankkamaisessa pääosassa oikein hyvä, mutta taustalla horjuu. Pamela Tola ei vakuuta aksentillaan, ja vielä hirveämpi on Jasper Pääkkönen. Lapin murteen pintapuolinen opettelu kostautuu, eikä sanakaan kuulosta luontevalta. Juveniilissa sivuosassa Kari Ketonen törkyilee Inarin katkerana exänä.

Kuvallisesti Karukoski näyttää parhaat puolensa: Napapiirin sankarit näyttää kieltämättä hyvältä. Ohjaajan kaksi ensimmäistä kuvanneen Pini Hellstedtin kamera paneroi pohjoisen lumisissa maisemissa tyylikkäästi. Karukoski pitää myös toiminnassa hyvän rytmin yllä, turhia suvantoja ovat lähinnä Ketosen perseilyt Inarin ympärillä.

Huomiot pohjoisesta ja sen koulimista miehistä jäävät pinnallisiksi. Vertaukset Joutilaisiin ovat sinänsä oikeutettuja, mutta myönnytykset viihde-elokuvan suuntaan karsivat kuvasta suurimmat ristiriidat. Traagiseksi hahmoksi jää Kapu, jonka symbolinen ele lopussa on turhan arvattava ja pääjuonesta irrallinen. Kapun oma kriisi jää katveeseen, kun estradille lyödään vauhdikasta toimintaa ja ponnetonta komiikkaa.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.78:1 -laajakuva ja DTS 5.1 HD MA -ääniraita. Lisämateriaalina muun muassa poistetut kohtaukset ohjaajan kommenteilla, pätkä ensi-illasta, making-of, hahmoesittelyt, musiikkivideoita ja elokuvan markkinointimateriaalia, Karukosken ja Tolan Burungo -lyhytelokuva sekä ohjaajan ja käsikirjoittajan kommenttiraita.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa

Elokuva esitettiin myös osana vuoden 2010 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleja. Lue raportti »