München

Munich (2005)

  • 5

Vuoden 1972 traagisiin olympialaisiin ja sen taustoihin pureutuva jännitysdraama on yksi Spielbergin merkittävimmistä.

julkaistu 2006-02-21 / päivitetty 23.08. klo 16:04

KUVA 2

Iskua suunnittelemassa
Iskua suunnittelemassa 

KUVA 1

Mathieu Kassovitz ja Eric Bana
Mathieu Kassovitz ja Eric Bana 

München

Ohjaus Steven Spielberg
Näyttelijät Eric Bana, Caniel Craig, Mathieu Kassovitz, Hanns Zinchler, Geoffrey Rush
Maa Yhdysvallat
Pituus 164 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2005 DreamWorks SKG, Universal Pictures, Amblin Entertainment, The Kennedy/Marshall Company, Barry Mendel Productions, Alliance Atlantis Communications, Flashback Productions ja Peninsula Films.

Münchenin kesäolympialaiset järjestettiin vuonna 1972. Edellisen kerran kesäolympialaiset oli järjestetty Saksassa vuonna 1936, hakaristilipun varjossa. Vielä kolmannen valtakunnan tomuja yltään pudistelevat länsisaksalaiset toivoivat Münchenin olympialaisista jonkinlaista rajapyykkiä – tapahtumaa, joka urheiluhengellisesti ja ennen kaikkea aatteellisesti ja symbolisesti kuvaisi uutta, tervettä Saksaa, jolla ei ole mitään tekemistä Kolmannen valtakunnan tai Hitlerin kanssa. On kohtalon ivaa, että saksalaiset olympialaiset tultaisiin jälleen muistamaan varsin synkkänä tapahtumana.

Eräänä yönä kesken kisojen ryhmä palestiinalaisia Musta syyskuu -järjestön terroristeja murtautui olympiakylään. He ottivat panttivangiksi 11 israelilaista urheilijaa, jotka kaikki saivat lopulta surmansa. Terroristeja kuoli viisi, osa kuitenkin selvisi. Spielbergin elokuvassa käsitellään niitä tapahtumia, jotka oletettavasti seurasivat ”Münchenin verilöylyä”: Israelin tiedustelupalvelu Mossad palkkasi ryhmän eksperttejä etsimään ja salamurhaamaan 11 palestiinalaista, jotka olivat päävastuussa epäonnistuneesta kidnappauksesta.

Eric Bana esittää Avneria, Golda Meirin entistä henkivartijaa, joka nimetään tämän salamurharyhmän johtajaksi. Avner suostuu empimättä kunniatehtävään, vaikka vaimo on viimeisillään raskaana. Hän matkustaa Eurooppaan ja alkaa neljän kollegansa kanssa etsiä palestiinalaisia terroristeja.

München on selkeästi Spielbergin tähän mennessä poliittisin ja kantaaottavin teos. Edes Schindlerin lista ei vaikuttavuudestaan huolimatta sisältänyt merkittäviä kommentteja, kysymyksessä oli enemmänkin ihmiskuvaus ja selviytymistarina, johon oli liitetty mukaan asiaan kuuluva poliittinen tausta kauheuksineen kaikkineen. Spielberg selkeästi ymmärsi, ettei Schindlerin lista kaivannut häneltä erityistä henkilökohtaista kannanottoa, historian ja materiaalin oma ääni kuului tarinassa jo kyllin voimakkaana. Münchenissä Spielberg ilmaisee kantansa selkeästi: väkivallan kierre Lähi-idässä vaikuttaa ikuiselta. Tuota sotaa ei kukaan voi voittaa asein.

Tällä kertaa Spielberg ei myöskään esitä juutalaisia uhreina vaan ihmisinä, joilla ei historiastaan huolimatta ole moraalista oikeutusta väkivaltaan. Terroristi on aina terroristi, uskontokunnasta riippumatta. Toisaalta, vaikka Spielberg tuomitsee väkivallan, hän ei tuomitse elokuvan hahmoja. He ovat ihmisiä, jotka toimivat velvollisuudentunnosta ja olosuhteiden pakosta. Kuten eräs PLO:n sotilas toteaa elokuvassa: ”Meillä ei ole kotia. Taistelemme vaikka sata vuotta saadaksemme kodin lapsillemme”.

Niin palestiinalaiset kuin israelilaisetkin hyökkäsivät Spielbergin Münchenia vastaan. Häntä on syytetty niin antipalestiinalaisuudesta kuin anti-israelilaisuudestakin. Ja vielä siitäkin, ettei hän ole kumpaakaan. Itse asiassa Spielberg ei valitse puoltaan tässä elokuvassa, ja se on selkeästi suututtanut ne ihmiset, jotka haluavat tietää onko Spielberg ”heidän puolellaan vai heitä vastaan”.

Elokuvantekijällä ei ole velvollisuutta mestata tai edes etsiä syyllisiä. Spielberg kuvaa kostonkierrettä ja niin israelilaisten kuin palestiinalaistenkin asenteita yksilöiden kautta. Hän tyytyy toteamaan, että kyseessä olevaa tautia ei tämän hetken rohdoilla paranneta. Totuuden nimissä sanottakoon, että se oli ainoa oikea ratkaisu. Kaikki muu johtaisi poliittiseen puheenvuoroon, jonka leimasta ei pääsisi koskaan irti.

Edellisistä kappaleista huolimatta München ei ole läpeensä poliittinen elokuva. Se toimii loistavasti pelkästään trillerinä, joka on maustettu toiminnalla (herkimmille varoituksen sana: elokuva sisältää poikkeuksellisen raakoja kohtauksia), mutta myös vahvalla draamalla. Spielberg osaa pedata toimintakohtaukset niin, etteivät ne tunnu turhilta, kuten monissa muissa elokuvissa. Paketti tuntuu yllättävän tiiviiltä, sillä vaikka 164 minuuttia pitkä elokuva on aikamoinen mammutti ja se tuotettiin melkoisessa kiireessä (koko tuotanto kesti n. 6 kuukautta), sen monikerroksisessa tarinassa on riittävästi ytyä pitämään katsojat pihdeissään. Taustalle on vanha konkari John Williams luonut vähäeleisen soundtrackin.

Näyttelijäkaartissa on paljon hienoja näyttelijöitä, mutta Eric Bana Avnerina on ylitse muiden. Avner tekee työnsä tunnollisesti, muttei osaa sulkea silmiään vereltä, joka on tahrinut hänen kätensä. Hän tulkitsee roolihahmoaan niin mykistävästi, että se pakottaa katsojan tuntemaan hänen ristiriitansa, epäilyksensä ja tuskansa. Käsikirjoittajat Eric Roth ja Tony Kushner kirjoittivat roolin nimenomaan Banalle, joka osoittautui viisaaksi valinnaksi. Muissa rooleissa nähdään mm. tuleva James Bond Daniel Greg, joka näyttelee hyvin Avnerin fanaattista kollegaa. Sivuroolissa käväisee aina loistava Geoffrey Rush, joka esittää Avnerin ryhmän salamyhkäistä yhteyshenkilöä Israeliin.

München on kenties Spielbergin vahvin teos tähän päivään mennessä. Ohjaaja/tuottaja ilmaisee itseään vahvemmin kuin koskaan. München on myös aiheeltaan hyvin tuore elokuva. Vaikka tapahtumat sijoittuvat 70-luvun alkuun, kysymys voisi olla yhtä hyvin 2000-luvulta: juuri nyt tätä kirjoittaessani Israel ja Hizbollah ovat toistensa kurkuissa. Kun elokuvan teemat tuodaan 2000-luvulle, Spielbergin kysymys tuntuu entistä oikeutetummalta: voiko Lähi-idän väkivallan kierre katketa koskaan?

teksti: © 2006 Antti Honkala

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202