Timothy Spall loistaa herkkäotteisessa elämäkertaelokuvassa taidemaalari Joseph Turneristä.
Englantilaisen Joseph Mallord William Turnerin elämä ei ollut erityisen dramaattinen. Mike Leigh’n elämäkertaelokuvassa arjen kuvauksen herkät vedot kerrostuvat hiljaa kuitenkin juuri oikean sävyiseksi valoksi. Timothy Spall asettuu taiteilijan rooliin täydellisesti.
J. M. W. Turner oli 1800-luvun taitteessa, uransa alkupuolella, laajalti arvostettu, romanttinen maisemamalaari. Myöhemmin hänestä kehkeytyi kiistelty ekstentrikko ja eräänlainen impressionismin ja ekspressionismin esitaistelija. Hyvän elämäkertaelokuvan tapaan Mike Leigh’n Mr. Turner keskittyy näihin murroksen vuosiin.
Elokuvan Turner on ylipainoinen, aina hieman sairaalloinen mies, äreä ja työteliäs. Ei harrasta kohtelaisuuksia, lehtolapsien elatusvelvollisuuksien täytäntöönpanoa tai edes myönnä jälkimmäisten olemassaoloa. Toisaalta hän on kaunopuheinen, terävä-älyinen, itseironinen ja herkkävaistoinen maalari, joka seuraa aikaansa, eikä taloudellisesti turvatun asemansa linnakkeesta juuri välitä aikansa eliitin konservatiivisesta itsetärkeydestä. Usein hagiografiaan tai ryysyläisromantiikkaan typistyvien taiteilijaelämäkertojen galleriassa Turner on kiehtovasti ja pysyvästi jännitteinen hahmo.
Leigh’n luotettu työkumppani Spall luo nimiroolissa taidetta Turnerin hengenahdistuksesta, röhkimisestä, vaivalloisesta tirskumisesta ja äreästä örinästä. Näyttelijäntyön saralla voidaan puhua käymättömien korpimaiden samoamisesta, jostain ennenkuulemattomasta. Huumoria siinä on annos, mutta ei pilkkaa; yllättäen myös jotain kovin ylevää.
Otoksissa kiinnitetään erityistä huomiota lämpimiin poikkivaloihin, jotka halkovat maalarin ateljeeta ja merenrantahostellin huonetta. Valon mestari saa vaivattomasti näköisensä elokuvan, vieläpä digikuvattuna. Rytmiltään kuvakerronta on rauhallista, muttei dramaattisesti viipyilevää. Säestyksenä taas soi Gary Yershonin atonaalisuuteen taipuva, levoton ja skeptinen musiikkiraita.
Liioin elokuva ei lyö päähän maalaamisen prosessilla tai maalaria alati innoittaneilla suurilla maisemilla. Ne käyvät mausteina, ajoittaisena muistutuksena siitä kenestä todella on kyse. Tämä hallittu vaatimattomuus säästää Mr. Turnerin pröystäilevältä totemismilta ja Turnerin markkina-arvoistamiselta. Taiteilija testamenttisikin suuren osan töistään kansalle.
Yksityiselämässään taidemaalari on kömpelöhkö ja äkkiväärä. Suhde apurina toimivaan isäpappaan (Paul Jesson) riemastuttaa näennäisellä nurinkurisuudellaan. Myöhäiselämän palvova rakkaus leski Sophia Boothiin (Marion Bailey) antaa erakoituvalle lohtua. Luonnekuvana piirtyy säädylliseen yhteiskuntaan turtunut, mutta suureen lämpöön kykenevä mies. Se Turner, jonka maalauksistakin voi löytää.
Teksti: 2014 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA