Tarkkanäköinen kasvutarina Minä, Simon on yksi ensimmäisistä todellisista Trump-aikakauden ajankuvista. Tulenarka päivänpolitiikka sävyttää kertomusta Simonista, seksuaalisen suuntautumisensa perheeltään ja ystäviltään salaavasta teinipojasta, jonka surkea sattuma pakottaa kaapista ulos.

High schoolin hierarkiahelvetissä ystävineen luoviva Simon on homo, mutta todellisen identiteetin paljastaminen ei ole hänelle helppoa perheessä, jossa The Affairin jaksoilla lastensa mieliä avartava äiti ja seksuaalivähemmistöjä stereotypioiva machoisä rakentavat parisuhteen ja ydinperheen mallia.

Vaikka herkkä ja lämminhenkinen nuorisokuvaus maalaa hyvin spesifiä ajankuvaa hetkestä, jona erilaisuus voi tuntua pelottavalta, tarjoaa se myös sekä nuorille että heidän vanhemmilleen ohjenuoran siinä luovimiseen. Silmänurkkia kostuttavia puheita elokuva ei malta jättää väliin, mutta saarnaava ote puuttuu.

Nykynuoret löytänevät samaistuttavaa pääosien raikaskasvoisista nousukastähdistä Nick Robinsonista ja Kolmetoista syytä –menestyssarjasta tutusta Katherine Langfordista. Vanhempia katsojia varmasti hykerryttää toimintasankareista äitirooleihin siirtynyt Jennifer Garner. Hittimaakari Jack Antonoff musiikkivastaavana ankkuroi elokuvan viimeistä piirtoa myöten vuoteen 2018.

Teksti: © 2018 Kreeta Korhola