Lööpeissä jo vuosia herkullisia aiheita antanut Matti Nykänen on viimeinen ikuistettu “fiktiiviseksi” elokuvaksi. Elokuva kuvaa Nykäsen menestystarinan kaikkine koukeroineen, elämän hyppyineen ja laskuineen. Elokuva on varsinainen totuudellinen tragikomedia. Samalla kun se piirtää kuvan suositusta ja koko kansan tuntemasta legendasta, niin samalla saamme käsityksen perussuomalaisen miehen luonteesta. Monta kertaa Matillakin viinan käyttö ja perheonni eivät kohtaakaan onnellista loppua.

Juoni risteilee viime vuosien tapahtumien ja loistokkaan mäkiuran välimaastossa, edeten kuitenkin melko lailla kronologisesti. Muutamilla lauseilla saatetaan viitata tuleviin tapahtumiin ja kommelluksiin ja muutamat kerrat nähdään välähdyksiä totuuden ja julkisuuskuvan eroista. Elokuvantekijöiden mukaan kyseessä on kuitenkin fiktiivinen elokuva, mutta jos päällisin puolin vaikuttaa että 95 % elokuvasta on totta, niin voiko sitä todella sanoa fiktiiviseksi.

Tarkasteltaessa minkälaista sosiaalipornoa Matin koko elämä on ollut ja kuten Mattikin sen toteaa, hänen koko aikuiselämänsä on aina ollut julkista, voi todeta että elokuvassa on tarkoitus pitkälti selitellä Matin motiiveja ja kertoa miten tähän on nyt päädytty. Suurelta osin elokuvassa Matin vastuuta omista tekemisistään vähennetään, vain sanomalla ettei hän tiennyt mitä teki.

Matti kuvataan hyppyuran alkuvaiheilta asti helposti hyppyytettävänä juhlakaluna. Humalaista Mattia viedään paikasta toiseen ja oma arvostelukykykin näyttäisi herralta puuttuvan. Jasper Pääkkösen tulkinta Matista on kutakuinkin hyvä. Matin ujous ja vaivautuneisuus välittyvät helposti. Kokonaisuudesta kuitenkin puuttuu vanhentuminen elokuvan edetessä. Pääkkönen on koko elokuvan oma itsensä, pari kymppinen ja suhteellisen hentoääninen nuori Matti. Q–teatterin ja Ranuan kummien Elina Knihtilä tuo Mirvan rooliin suurta vivahteikkuutta. Nykäsen elämän kolmas pyörä Nick Nevada (Peter Franzén) pelaa jälleen omalla kotikentällään. Hänen groteski naistenmiehensä lisää yhden nimen lisää hänen outojen hahmojen listaansa.

Elokuvalla puhalletaan henkeä Matin entisaikojen loistokkuuteen ja siihen mitä hän joskus oli. On tietenkin tärkeää muistuttaa tulevia sukupolvia, että Matti ei ole aina ollut pelkästään tabloidtähti ja ehkä tämä elokuva ajaakin sen asian. Hienoa kunnianosoitusta elokuvantekijöiltä on se muistutus, että Matti todellakin oli suuri mäkisankari. Jos elokuva ei sitä todista, niin ainakin elokuvan lopussa seisovat tilastot.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä