Hollywoodin arvostetuimpiin ja taiteellisimpiin ohjaajiin lukeutuva Woody Allen on jälleen saanut koneensa käyntiin. Usean vuoden ajan jokainen Allenin tuotos on ollut joko keksinkertainen tai vältettävä. Nyt herra on kuitenkin saanut hymyn kriitikoiden huulille ja palannut hienovireisiin ja sisällöllisesti rikkaisiin elokuviin.

Chris (Jonathan Rhys-Meyers) on entinen tennisammattilainen, joka on siirtynyt opettamaan rikkaita. Sattumien kautta hän tutustuu Tomiin ja hänen perheeseensä ja lopulta päätyy perheen tyttären kanssa naimisiin. Pintapuolisen hyvältä näyttävän liiton alla kuitenkin kuohuu, sillä Chrisin ja Tomin entisen morsiamen, Nolan (Scarlett Johansson), aloittama suhde alkaa karata pahasti käsistä. Tässä elokuvassa Allenin dialogirikas teksti saa uusia ulottuvuuksia näiden nuorten brittinäyttelijöiden ansiosta. Se on edelleen tunnistettavaa, mutta samalla kuitenkin raikasta ja uutta. Muutenkin Allen on kokenut tyylillisesti aikamoisen kasvojen kohotuksen tämän elokuvan kohdalla.

Osaksi rahoituksen puutteen takia Allen on siirtynyt suosikki kaupungistaan New Yorkista Lontooseen. Hänen tekeillä oleva elokuvakin tulee sijoittamaan sinne, mutta suunnitteluvaiheessa oleva elokuva huhuttaisiin kuvattavan Espanjassa. Vanhat jazz-standardit ja ragtime rallatukset ovat ympäristön vaihdoksen yhteydessä vaihtuneet Verdin, Puccinin ja Rossinin oopperoihin.

Match Point (2005, Iso-Britania, Luxemburg) tarkastelee laaja-alaisesti onnea ja sen kääntöpuolia. Kuinka suuri osuus onnella todella on? Onko pintapuolisesti hyvältä onnelta näyttävä tapahtuma oikeasti hyvä? Tämänkaltaisiin kysymyksiin elokuvassa tartutaan, vaikka ei varsinaisesti siihen, että vaikutammeko me itse omaan elämäämme tai onko mitään tehtävissä. Näihin kysymyksiin ei elokuvan välttämättä tarvitsekaan antaa vastausta, sillä iän myötä entistäkin kyynisemmäksi muuttuva Allen on antanut jo tarpeeksi pohdittavaa.

Loppua kohden elokuvan jännityksen tihetessä, muistuu mieleen Carol Reedin Kolmas mies ja Raymond Chandler – tyyliset salapoliisitrillerit. Kuitenkin tyylisuuntana elokuva lähentelee kreikkalaista tragediaa, edeten onnesta onnettomuuteen mahtavien aarioiden säestämänä.

Kriitikkoja ja Allen faneja varmasti lämmittää, kun herralta tuli vaihteeksi elokuva joka on hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus ja useamman katselukerran arvoinen.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä