Aikarakenteeltaan erikoinen Martha Marcy May Marlene on kurkistus lahkosta pakenevan Marthan elämään. Elokuva kertoo Marthan irrottautumisesta hienovaraisesti, mutta jättää paljastamatta kaiken mitä tapahtui ennen ja jälkeen sitä lyhyttä hetkeä, jonka kamerat seuraavat tapahtumia.

Ensisilmäyksellä yhteisö, johon Martha (Elizabeth Olsen) saapuu, on kuin ulkoisen yhteiskunnan normeista riisuttu vapaa hippikoti. Yhteisön säännöt ovat kuitenkin tiukat ja vapaaehtoisuus vain näennäistä. Tulijat saavat uuden nimen ja heidät sidotaan kiinni rikolliseen kuvioon tekemällä heidät osallisiksi vääryydestä. Jos tässä lahkossa on jotain uskonnollista, kiinnittyy se kaikki henkilökulttiin johtaja Patrickin (John Hawkes) ympärillä. Marthasta tulee Marcy May.

Elokuvan kiinnostavampi puolisko kysyy, onko Marcy Maysta enää Marthaksi. Martha pakenee lahkosta siskonsa Lucyn (Sarah Paulson) luokse, muttei suostu kertomaan, missä on ollut. Sisko tai varsinkaan tämän mies eivät ymmärrä, miksi vieraan poikaystävän luona viipynyt pikkusisko käyttäytyy kummallisesti. Martha taas ei osaa päästää irti lahkon opeista tai pelostaan, että joku lahko jäsenistä on tulossa hakemaan hänet takaisin. Toisaalta koko elokuvan ajan katsojat istuvat jännittyneinä; ehkä Marthan pelko ei olekaan turha.

Elokuvan aikarakenteessa Marthan liittyminen ja irrottautuminen lahkosta sekoittuvat toisiinsa. Siirtymät entisen ja nykyisen välillä on toteutettu kekseliäästi. Martha sukeltaa järveen siskonsa mökillä, mutta pienikin ärsyke nostaa hänet pintaan painajaistensa lahkossa.

Kokonaisuudessaan Martha Marcy May Marlene on vangitseva. Vaikka elokuva on ennemmin hetken tunnelmakuvaus kuin kokonainen tarina, Elizabeth Olsen tekee viattomana ja vainoharhaisena Marthana niin hienon roolityön, ettei tarinan vajavaisuutta juurikaan huomaa.

Lahkoja ja niistä irrottautumista on käsitelty ilman tirkistelymentaliteettia varsin vähän. Suppean teatterilevityksen jälkeen Martha Marcy May Marlenen voi onneksi nähdä nyt kotona.

DVD: FS Filmin julkaisussa ääniraitana Dolby Digital 5.1 ja kuvana anamorfinen laajakuva kuvasuhteella 1.85:1

Teksti © 2012 Tuija Pyhäranta