Toiseen maailmansotaan sijoittuva Màlena on lempeää huumoria, Belluccin lumoavaa kauneutta ja italialaisen yhteiskunnan syvälle juurtuneita rakenteiden hahmottamista.
Malèna (2000 Italia, USA) on italialaisen Giuseppe Tornatoren toisen maailmasodan aikaiseen Castelcutòn pikkukylään sijoittuva elokuva. Murrosikäisen Renaton (Giuseppe Sulfaro) epävakaasta kasvusta aikuiseksi pohjansa ammentava elokuva kuvaa myös konservatiivisesta ja suojelevasta yhteiskunnasta. Benito Mussolinin sodanjulistus Englannille ja Ranskalle ja sitä seuranneet ilmapommitukset eivät aiheuta yhtä suurta tuhoa mitä Nino Scordian huumaavan kaunis vaimo Malèna (Monica Bellucci, Susien klaani) aiheuttaa kaupungin miehissä. Myös nuoren Renaton elämä kääntyy, kun hän ensimmäisen kerran näkee tummahiuksisen Malèna-rouvan kadulla ja koko tarina saa uusia käänteitä Nino Scordian menehdyttyä taisteluissa kaukomailla. Tornatoren elokuva on lempeää huumoria, Belluccin lumoavaa kauneutta ja italialaisen yhteiskunnan syvälle juurtuneita rakenteiden hahmottamista.
Luciano Vincenzonin tarinaan pohjautuva elokuva on aurinkoisesti valaistu. Murrosikäisen nuoren miehen näkökulma antaa tarinalle oman lapsekkuuden ja lempeämielisen huumorinsa. Italialainen kaupunki Castelcutò vuonna 1940 ei varmasti olisi ollut monen muun ohjaajan elokuvassa näin valoisa ja iloinen. Renaton huolena ovat uusi polkupyörä ja ankara isä, myöhemmin ikääntyessä Malènasta tulee hänelle ensirakkaus, jota hän käy salaa seuraamassa aidan takaa. Tornatoren elokuva saa sitä myöten tummempia piirteitä mitä edemmäs tarina kulkee. Kauriinsilmäinen Malèna on Renaton päiväunissa, mutta hänelle ei tule todellista tilannetta kertoa tunteistaan.
Elokuva nähdään Renaton silmin, mutta sirosäärinen Malèna on sen pääosassa. Erikoisen asetelman muodostavat myös kaupunkilaiset, jotka vaalivat perinteitään ja päättävät yhdessä muiden asioista. Koko asetelma tuo mieleen marionette -esityksen ja sen katsoja-nukke-taiteilija -suhteen. Malèna on lankojen päässä liikuteltavana ja häntä ohjaamassa ovat kaupunkilaiset, pääosin kaupunkilaisten vaimot, ja koko esitystä on katsomassa Renato. Nuori mies ei pysty eikä osaa puuttua asioihin, sillä aina löytyy joku jolla on enemmän vaikutusvaltaa jolloin Renato työnnetään sivummalle.
Malèna olisi varmasti ollut draamallisesti järkevämpää rakentaa juuri Malènan Scordian suunnasta nähtynä. Näin sodan vaikutus olisi puristettu paremmin hyödyntäen lesken kohtaloa. Tarinassa ei olisi kuitenkaan ollut yhtä paljon aurinkoa ja pilvetöntä taivasta. Elokuvalla on myös omat synkemmät puolensa, jotka hiljalleen paljastuvat tarinan edetessä. Alun poikamainen huumori muuttuu traagiseksi taisteluksi konservatiivisia asenteita vastaan. Vanha väite, että ei ole olemassa kuin kahdenlaisia naisia vaimoja ja huoria osoittautuu elokuvassa todeksi. Vaikka Tornatoren tarina lievästi alleviivaa tätä väitettä ei siitä muodostu saarnauksellista pääsanomaa, joka hukuttaisi koko muun elokuvan. Renaton viattomasta näkökulmasta nähtynä elokuva henkii vielä lopussakin aurinkoista lämpöä.
teksti: © 2001 Raimo Miettinen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA