Huumaavan kesähitin jatko-osa on innoton toisinto – näyttävistä tanssinumeroistaan huolimatta.
Kesällä 2012 Steven Soderberghin ohjaama Magic Mike ampaisi sekä lippuluukkumenestykseksi että kriitikkojen suosikiksi. Löyhästi päätähti Channing Tatumin kokemuksiin perustuva miesstripparikuvaus oli huumaavaa kesäviihdettä parhaimmillaan.
Visuaalisen ilmeen vibrantti värimaailma, sähköiset tanssinumerot, Matthew McConaughey yllättäen yhdessä uransa parhaista rooleista, sekä Tatumin miellyttävä valkokangaspresenssi tekivät kepeästä kesäleffasta aidosti näyttävää hyvän mielen viihdettä. Siksi jatko-osan ponnettomuus on sääli, joskaan ei yllätys.
Hienon visuaalisen tyylin jatkuvuuden takaa kuvaajana mukana pysytellyt Soderbergh, joka jätti ohjaajan tehtävät Gregory Jacobsille. Jacobsin johdolla parituntinen jatko-osa on laiskaa ja päämäärätöntä höpöttelyä, josta tyystin puuttuu se kuuluisa jokin, mikä teki edeltäjästään suorastaan addiktoivaa hauskanpitoa.
Nimensä mukaisesti XXL on isompi, äänekkäämpi ja räväkämpi kuin edeltäjänsä, mutta ensimmäisen elokuvan suuri, sykkivä sydän on poissa. Sen on korvannut kitkerä rahastuksen maku.
Tatumin personoima, stripparista puusepäksi kasvanut Mike liittyy tuttujen kavereidensa (ensimmäisestä elokuvasta tutut Joe Manganiello, Matt Bomer, Kevin Nash, Adam Rodriguez ja Gabriel Iglesias – McConaugheyn lisäksi myös Alex Pettyfer puuttuu) seuraan parin vuoden tauon jälkeen heittääkseen vielä yhden keikan. Tuttujen hahmojen jälleennäkeminen on liikuttava. Sääli, ettei uusi elokuva heijastele poikien viimeisen keikan kunnianhimoa ja lapsekasta tekemisen intoa.
Ensimmäisen elokuvan luoma omalaatuinen ja sydämellinen henki tavoittuu kuitenkin paikoitellen. Näyttävät tanssinumerot onnistuvat puhkomaan muutoin latteaa tunnelmaa ja kieli poskessa kootulla ääniraidalla ilahduttavat muiden muassa Backstreet Boys, 50 Cent sekä Nine Inch Nails. Mainittakoon myös, että eräs Backstreet Boysin säestämä Joe Manganiello –hetki on hyvinkin mahdollisesti viihdyttävintä, mitä tänä kesänä valkokankailla tullaan näkemään. Ehkä jopa koko vuonna.
Teksti: 2015 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA